Visa - Check!

Sain muutama viikko sitten San Fransiscon toimistolta kirjekuoren, joka sisälsi hirmusti tärkeitä papereita, jotka tarvitsen viisumin hakuun. Sitten ei muuta kuin aikaa varaamaan USAn konsulaattiin! Koska aupair-prosessi on miljoonien lomakkeiden prosessi, myös tässä vaiheessa päästään täyttämään lomakkeita. Netissä täytettävä viisumihakemus urkkii hakijasta pienetkin yksityiskohdat. Hakemuksessa on myös näitä: “Are you a member of representative of a terrorist organization?”, “Have you ever ordered, incited, committed, assisted, or otherwise participated in torture?” ja “Have you ever been directly involved in the establishment of population controls forcing a woman to undergo an abortion against her free choice or a man or a woman to undergo sterilization against his or her free will?” – noita sitten muutama sivu. Lomakkeen varmistussivu piti tulostaa ja sitten pääsin varaamaan ajan konsulaattiin. Kirjekuori sisälsi myös kaikkea muuta, kuten vakuutuskortin ja matkalaukkutagit. Jäiks!

Haastatteluun piti olla mukana seuraavanlainen paperikasa:
- DS 2019 – lomake, jossa allekirjoitus San Fransiscon toimistolta
- kuitti SEVIS – maksusta, myöskin San Fransiscosta
- passi
- DS 160 – lomake, joka tulostetaan nettihakemuksen jälkeen itse mukaan
- AuPair-järjestön kirje, jossa he vahvistavat että minut on hyväksytty ohjelmaan.
- kuitti MRV – maksusta: 130€ joka itse maksetaan tilille ennen haastattelua
- kirjekuori, jossa postimerkki ja oma osoite
- valokuvat, jotka on otettu todella tarkkojen säännösten mukaisesti – Suomen passiin kelpaava ei välttämättä kelpaa. Valokuvaamossa kannattaa sanoa, että USAn viisumi on hakusessa, niin he osaavat ottaa heti kelpaavat kuvat.. 30€ niihinkin sain palamaan.

Oli kyllä jo aika voittajafiilis kun tuo paperinippu oli kasassa! Sitten vain Kaisaniemeen haastatteluun, jonne ei ihan niin vain kävelläkkään sisään. Alaovella tunnistaudutaan ovipuhelimessa, että pääsee hissiin. Konsulaatin oveen koputettuani ovi aukeaa raolleen ja päänsä ulos työntää vartijanainen “How can I help you?”. Kerroin että minulla on aika varattuna, minkä jälkeen nainen pyysi passini ja sulki oven nenäni edessä muutamaksi minuutiksi. Lopulta pääsin sisään ja sitten olikin turvatarkastuksen vuoro. Kännykät pois päältä, laukut läpivalaistukseen ja itse piippaamaan metallinpaljastimeen. Sitten odotushuoneeseen, josta minut kutsuttiin pian ensimmäiselle tiskille. Suomea puhuva mies pyysi lomakkeeni, käsitteli niitä siinä hetken ja käski minut takaisin odottamaan. Seuraavaksi minut kutsuttiin toiselle tiskille, jossa ihanasti jenkkienglantia puhuva nainen kyseli minulta vähän suunnitelmistani ja ilmoitti sitten kaiken olevan ok ja saisin viisumini postissa parissa päivässä. Ja sieltähän se sitten tulikin kaikessa virallisuudessaan! Paperisota alkaa vähitellen olla voiton puolella ja lähtö lähenee: tasan kolme kuukautta.