Tuumasta toimeen

Ensitöikseni kolusin netin läpi au pair -järjestöistä. Tykästyin Cultural Care -järjestön sivuihin, joiden kautta tutustuin tarkemmin siihen, mitä au pair tarkoittaa. Selvää oli, ettei au pairiksi niin vain lähdetäkään, ja että edessä olisi ainakin miljoona vaihetta ennen lähtöä, jos sellainen edes koittaisi. Kun olin lukenut kaiken mahdollisen au pairin vaatimuksista, tehtävistä ja hakuprosessista järjestön sivuilta sekä lukenut muutaman au pair -blogin läpi, ilmoittauduin infoon ja haastatteluun. Kävimme jo tässä vaiheessa sähköpostikeskustelua Cultural Caren työntekijän kanssa ja sain linkin online-hakemukseeni.

Tilaisuus oli juuri ennen joulua melkein naapurissani Helsingin keskustassa. Meitä oli viisi tyttöä kuuntelemassa noin tunnin infon, jossa kerrattiin netistäkin löytyvät asiat. Sen jälkeen meidät haastateltiin yksitellen sekä suomeksi että englanniksi. Haastattelu oli oikein mukava keskustelu, Cultural Caren työntekijä kyseli minulta suomeksi perustietoja itsestäni sekä lastenhoitokokemuksestani, ja tavalliset “miksi haluat au pairiksi” kysymykset. Noin 15 minuutin jälkeen vaihdoimme kielen englantiin. Keskustelu jatkui englanniksi vielä viitisen minuuttia muun muassa siitä, mitä ajattelen erilaisista kasvatustavoista.

Haastattelun jälkeen aloin täyttää online-hakemustani, joka olikin sitten iso projekti. Hakemuksessa revitään hakijasta jokainen yksityiskohta esille, tietoja kysellään lastenhoito-, ajo- ja uimataidon lisäksi muun muassa terveydestä, perhesuhteista, poikaystävästä, harrastuksista, ruokailutottumuksista, uskonnosta ymsyms. Hakemukseen lisätään myös valokuvia ja suositukset ainakin kolmelta taholta, jotka varmistavat vaaditun 200 tunnin lastenhoitokokemuksen. Oma kokemukseni tulee tanssinopettajan työn puolelta:  tällä hetkellä teen viikottain töitä 6-10 -vuotiaiden tanssijanalkujen kanssa.

Joululoman aikana englanninkielinen hakemus valmistui hyvää vauhtia. Cultural Caren työntekijä laittoi minulle sähköpostia muutamankin kerran ja kehui puolivalmiin hakemukseni maasta taivaaseen. Nuo järjestön tytöt ovat kyllä olleet todella ahkerasti yhteydessä..

Hakemuksen täyttämisen jälkeen alkaisi ns. matching-vaihe, joka monelle on ollut pitkä, jopa vuoden pituinen, ja tuskallinen. Mahdolliset host-perheet ilmoittavat mielenkiinnostaan hakijan nettiprofiiliin, mutta usein katoavat sieltä muutamassa päivässä, ennen yhteydenottoa. Itse en tuohon vaiheeseen edes ehtinyt. Oma hakuprosessini muuttui tässä vaiheessa täysin erilaiseksi.