Port st. Lucie

7 viikkoa lähtöön. Onhan se vielä paljon, mutta tuntuu tosi vähältä, kun tätä prosessia on tehny nyt jonkun 8 kuukautta. Tässä postaus siitä, mikä mua USAssa pitäis odottaa.

Mun tulevan vuoden kotikaupunki on Port st. Lucie, 155 000 asukkaan kaupunki Floridan itärannikolla. Tuolta on parin tunnin matka Miamiin tai Orlandoon, mutta ostoskeskuksia löytyy ihan vierestäkin. Mun neighborhood on sellasta perus jenkkien lähiöö, isoja ja hienoja taloja asfalttitien molemmin puolin. Jenkeissä, tai etenkään Floridassa, kukaan ei oikeestaan kävele yhtään mihinkään, joten on suuri plussa että mulla on tuolla oma auto käytössä. Florida kuuluu trooppiselle ja subtrooppiselle vyöhykkeelle, mikä sopii ihan tosi hyvin tälle vilukissalle. Kesäkuukausina keskilämpötilat menee siinä 28-31 asteen paikkeilla ja talvikuukausina siinä vähän yli 20 asteessa (: Tän takia me ollaanki tonne perheen kanssa reissattu parinakin jouluna ja aina on jääny se olo, että tänne täytyy päästä takas.

Nyt ei kuitenkaan olla menossa lomailemaan vaan tekemään töitä. Mun tavallinen työpäivä alkaa aikaisella herätyksellä, koska tytöt pitää saada hereille ja valmiiksi jo seiskan maissa. Kun lounaat on pakattu, ajan tytöt koulubussille. Päivät mulla on vapaata. Kotiaskareet ei kuulu mun työhön, mutta toki osallistun niihin kuten yhtenä perheenjäsenenä. Päivisin voin käydä vaikka salilla, ottaa aurinkoa, tehdä vapaaehtoistyötä tyttöjen koulussa tai käydä itse collegea. Mun isäntäperhe maksaa mun opiskeluista 500 dollaria ja voin valita tuolta jonkun tai joitain kursseja mitä haluun käydä syksyllä. Tuolla kurssilistassa on kaikkea arkkitehtuurista ravintotieteisiin, kynsien tekemisestä hiustenlaittoon ja valokuvaukseen, tanssista matematiikkaan, biologiaan sekä sairaanhoitajan ja palomiehen koulutuksiin. Odotan kyllä kouluun pääsyä, tuntuu että tää koko kevät kirjotusten jälkeen on menny ihan harakoille, kun joka päivä ei oo oppinu jotain uutta, vaikka paljon tekemistä onki ollu.. Iltapäivällä haen tytöt koulubussilta ja tehdään yhdessä läksyt välipalan jälkeen. Illalla vien tyttöjä harrastuksiin tai sitten puuhataan jotain muuta! En malttais enää odottaa tonne pääsyä. Tuun toivottavasti saamaan kolme ihanaa “pikkusiskoa” (:

Vaikka aupair-prosessin paperisota onkin jo hoidettu lukuunottamatta yhtä pre-departure -projektia, joka on vielä työn alla, on täällä Suomessa vielä miljoona asiaa hoidettavana ennen lähtöä – haluun käydä täällä vielä hammaslääkärissä, täytyy vuokrata asunto eteenpäin, käydä autokoulun 2. vaihe, hankkia vakuutus, ostaa tuliaiset, pakata ja vaikka mitä.. Töitäkin olis vielä tässä 6 päivää viikossa 8,5h päivässä ihan lähtöön asti. Oon myyjänä tuossa Erottajalla Kartellin flagshipstoressa sekä Kartellin outletissa Suomenojalla ja tykkään kyllä mun työstä tosi paljon. Mutta eipä oo luvassa enää mökkireissuja tai mitään muitakaan lomajuttuja ennen lähtöä..

^ Floridan reissulta ’09 (:

One-way ticket

Viimeinen naula arkkuun tässä prosessissa – lennot. Tänään mun aupair-profiiliin oli ilmestynyt lentoliput, mikä sai kyllä sellasen ilmeen kasvoille… Samaan aikaan suupielet hipoo korvia innostuksesta ja silmät pullistuu kauhusta. Siinä se nyt on, one-way ticket to USA. 19.8.2013 klo 7.05 lähtee Helsinki-Vantaalta tyttö maailmalle, ihan varmasti yhtä innoissaan ja kauhuissaan tulevasta but that’s what it’s all about. Stokiksen kautta lennän Nyciin, jossa vietän ensimmäiset kolme päivää aupair-academyssä, jota avaan täällä myöhemmin. Sitten torstaina 22.8 lennän West Palm Beachin kentälle Floridaan! APUA. No returning back.
Valehtelisin jos väittäisin ettei yhtään kauhistuta. Kauhistuttaa ja ihan saatanasti. Mut sit on se toinen tunne, joka koko ajan ajaa ton pelon pois. Se on jotain innostuksen, kärsimättömyyden ja ilon sekotusta, mahtava fiilis. Tiiän ettei toi vuosi tuu olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan oikeesti tosi rankkaa kaikin puolin, mutta mä aion ottaa siitä kaiken hyvän irti ja sit jotenki handlaa sen toisen puolen. Se on mun toimintasuunnitelma.

Viikonloppuna meni juhannus. Mä oon viettänyt kaikki elämäni 18 juhannusta mökillä. Toi on monena kesänä ollut ainoa hetki kun sinne ehtii, niin myös tänä kesänä, ja kyllä sitä osaa myös arvostaa. Se hiljasuus ja rauha on jotain ihan uskomatonta, ja se tekemättömyyden tunne.. sitä mulla oli viime talvena kirjotusten keskellä niin älytön ikävä. No, kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa, tuo on soutelureissulta keskeltä järveä joskus paljon keskiyön jälkeen..

All I can think about

Tasan 2 kuukautta lähtöön ja mä luulen että tästä asiasta on tulossa mulle pakkomielle. Tää on ensimmäinen asia jota ajattelen aamulla ja viimenen juttu mitä mietin ku meen nukkumaan. Unia oon nähny niin jäähyväisistä kuin floridaperheestä, joudun ihan aktiivisesti välttää tästä puhumista ja käytän ihan liian ison osan mun vapaa-ajasta kaikkien aupair-juttujen, -keskustelujen ja -blogien lukemiseen. Just tästä kaikesta johtuen tiiän etten oo ainut ja näin tän kuuluuki mennä.. mut SILTI.

Viikonloppu Lahdessa performing arts SM-kisoissa oli rankka mutta ihana, niinku kisamatkat aina. Vuoden kova työ kyllä palkittiin, kun saatiin SM-pronssia! Kuvassa meidän ihana pienryhmä, jossa on mulle kuus tosi rakasta tyttöä. Näitten kanssa oon tanssinu yhdessä tosi pitkään ja näitä tulee ihan järjetön ikävä.

                          

Käännöskohtia

Wiuh, lähtö lähenee, 9 viikkoa jäljellä Suomessa..
Viikko sitten tuli juhlittua lakkiaisia! Kyllä oli hieno fiilis painaa se lakki päähän. Konkretisoitu jotenki tosi paljon se, että 12 vuotta kestänyt tuttu ja turvallinen opiskeluputki tosiaan loppuu ja edessä on jotain ihan muuta. Juhlissa kaikki oli tietysti tosi kiinnostuneita mun tulevasta vuodesta, dollareitakin sain lahjaksi. Niiin ja sain myös opiskelupaikan suoraan papereilla Helsingin yliopistosta! Tuolla en tietenkään nyt tee mitään, mutta ajattelin sen ottaa vastaan, siirtää vuodella ja katsoa sitten, josko matematiikan opiskelu kiinnostaa palattuani. Niin, tarkempia suunnitelmia aupairvuoden jälkeiselle ajalle ei vieläkään ole.. Jos keksin mieluisan opiskelupaikan, voi olla että tulen käymään Suomessa pääsykokeissa keväällä – jos en, aloitan varmaan tuolla matikalla ja sitten jotain.. en tiedä..

Viikon päästä on Show-tanssin SM-kisat Lahdessa ja siihen päättyy taas yksi taival. Niin kauan ku nyt näin äkkiseltään muistan, niin koulusta on aina menty treenaamaan illaksi. Tanssista on tullu mulle tosi tärkeetä ja viimeisten viiden vuoden aikana se on ollu yks ihan jättimäisen suuri osa mun elämää, varsinkin kun lukio tuli vielä vedettyä tanssilinjalla. Tuolla kaapissa on monia SM- ja MM-mitaleja, ja nyt lähdetään tavoittelemaan sinne vielä pientä lisäystä. Port Saint Luciessa ei ole ihan samanlaisia tanssimahdollisuuksia, enkä tiedä haluaisinko jatkaa muualla vaikka voisinkin. Monet mun läheisistä ystävistä hakee opiskelemaan siitä itselleen ammattia, mutta mulla on alkanut vähitellen tulla se olo, että mun tanssieläke alkaa tästä. Mielelläni treenaan vielä, koska nautin tanssimisesta tosi paljon, ja jatkan lasten opettamista innolla kun palaan, mutta SM-mitaleista tuskin enään tulen taistelemaan. Well, never say never..
Aupairprosessi seisoskelee paikoillaan, muuta ei oikein ole enää tehtävissä kuin odottaa elokuuta! (: