Tasan 2 kuukautta lähtöön ja mä luulen että
tästä asiasta on tulossa mulle pakkomielle. Tää on ensimmäinen asia jota
ajattelen aamulla ja viimenen juttu mitä mietin ku meen nukkumaan. Unia
oon nähny niin jäähyväisistä kuin floridaperheestä, joudun ihan
aktiivisesti välttää tästä puhumista ja käytän ihan liian ison osan mun
vapaa-ajasta kaikkien aupair-juttujen, -keskustelujen ja -blogien
lukemiseen. Just tästä kaikesta johtuen tiiän etten oo ainut ja näin tän
kuuluuki mennä.. mut SILTI.
Viikonloppu Lahdessa performing arts
SM-kisoissa oli rankka mutta ihana, niinku kisamatkat aina. Vuoden kova
työ kyllä palkittiin, kun saatiin SM-pronssia! Kuvassa meidän ihana
pienryhmä, jossa on mulle kuus tosi rakasta tyttöä. Näitten kanssa oon
tanssinu yhdessä tosi pitkään ja näitä tulee ihan järjetön ikävä.
<3 mitä meiän treeneist tulee ilman sua??!
VastaaPoista