One-way ticket

Viimeinen naula arkkuun tässä prosessissa – lennot. Tänään mun aupair-profiiliin oli ilmestynyt lentoliput, mikä sai kyllä sellasen ilmeen kasvoille… Samaan aikaan suupielet hipoo korvia innostuksesta ja silmät pullistuu kauhusta. Siinä se nyt on, one-way ticket to USA. 19.8.2013 klo 7.05 lähtee Helsinki-Vantaalta tyttö maailmalle, ihan varmasti yhtä innoissaan ja kauhuissaan tulevasta but that’s what it’s all about. Stokiksen kautta lennän Nyciin, jossa vietän ensimmäiset kolme päivää aupair-academyssä, jota avaan täällä myöhemmin. Sitten torstaina 22.8 lennän West Palm Beachin kentälle Floridaan! APUA. No returning back.
Valehtelisin jos väittäisin ettei yhtään kauhistuta. Kauhistuttaa ja ihan saatanasti. Mut sit on se toinen tunne, joka koko ajan ajaa ton pelon pois. Se on jotain innostuksen, kärsimättömyyden ja ilon sekotusta, mahtava fiilis. Tiiän ettei toi vuosi tuu olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan oikeesti tosi rankkaa kaikin puolin, mutta mä aion ottaa siitä kaiken hyvän irti ja sit jotenki handlaa sen toisen puolen. Se on mun toimintasuunnitelma.

Viikonloppuna meni juhannus. Mä oon viettänyt kaikki elämäni 18 juhannusta mökillä. Toi on monena kesänä ollut ainoa hetki kun sinne ehtii, niin myös tänä kesänä, ja kyllä sitä osaa myös arvostaa. Se hiljasuus ja rauha on jotain ihan uskomatonta, ja se tekemättömyyden tunne.. sitä mulla oli viime talvena kirjotusten keskellä niin älytön ikävä. No, kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa, tuo on soutelureissulta keskeltä järveä joskus paljon keskiyön jälkeen..