Täällä ollaan jotenki elossa vielä. Blogi ei oo päivittyny kuukauteen ja ihan syystä. Elämä ei just nyt maistu juuri miltään. Viimeks kirjotin, miten mulla on ikävä takas ja tää ei oo muuttunu mihinkään. Ei mee päivääkään etten ajattelis mun tyttöjä ja kavereita Floridassa, kaikkia niitä paikkoja - rantoja ja ravintoloita, jotka oli mulle joskus arkipäivää.
Ekat sitsit
Odotin niin paljon takas tanssisaliin pääsemistä. Mikään ei vaan oo niiinkun ennen. Ennen mun lähtöä valmistuin meijän erikoiskoulutusryhmästä kuten kaikki muutkin mun kaverit, joista nyt suurin osa opiskelee tanssia toisessa maassa tai kaupungissa. Joo käyn treenaamassa joka ilta, mut ei treenit oo enää samanlaisia. Meitä ei enää yritetä kehittää tavoittellisesti niinkun aina ennen, vaan käydään siellä tekemässä vähän samoja vanhoja juttuja. Kisatreenit on sitten asia erikseen, puoltoisttuntii viikossa on tavoitteellista treeniä hyvässä porukassa. Nyt oon ihan virallisestikin opettaja DCA'lla, jossa töitä oonki tehny jo monta vuotta. Mulla on vakituiset tunnit pari iltaa viikossa, minkä lisäks sijaistan yleensä muutaman päivän viikossa. Tykkään mun työstä, mut se on vaan tosi rankkaa. Kroppa on ihan hajalla koko ajan ja sillon kun neljän lastentunnin jälkeen pitäis mennä vielä omiin treeneihin, kaikki koulupäivän jälkeen, niin on kyllä kaikki energiahippuset kadoksissa.
Koulu on perseestä, duuni on rankkaa ja kavereitten näkeminen tosi vaikeeta. Mul ei oo enää mahollisuutta mennä päiväks rentoutuu rannalle tai lähtee disney worldiin viikonlopuks. Kaikist eniten mulla on kuitenki ikävä treeneihin Floridassa. Niinkun mä aina tännekin kirjotin, joka treenien jälkeen hymyilytti vaan ja oli ihan sairaan hyvä energia! Mulla on niin ikävä sitä. Treenit oli mun päivän kohokohta, sain niistä niin paljon irti. Meillä on täällä yliopiston Unisportilla sellanen "permantoakrobatia" -kurssi, josta olin ihan älyttömän innoissani.. kunnes se alko.. Aivan hanurista koko homma. Tai no joo ihan kivaa, mutta ei ees kuuma tullu tunnin aikana, se varmaan kertoo aika paljon. Hyvä ku en kotimatkalla ekalta tunnilta itkeny, olin odottanu tota niin paljon. Et olis jotain kivaa tekemistä.
tohon hetkeen kun voisin palata
Mulla on niin kova ikävä takas. Välillä vaan tulee sellasii järjettömii itkukohtauksii, ikävä on vaan niin kova, koko ajan. Ihmisiä, paikkoja, elämää ja ehkä kaikist eniten sitä, millanen ihminen mä olin siellä. Mulla on ikävä sitä Florida-Karitaa.
Ainut asia mistä nyt nautin on se, että saan asua mun mahtavan poikaystävän kanssa maailman ihanimmassa asunnossa. Parhaat hetken mun päivästä on se aamun 15 minuuttii kun syödään yhdessä aamupuuroa ja illalla yhelttoista kun tuun opettamasta ja treeneistä, ja saan kääriytyy sen viereen sohvalle. Siitä mä nyt oikeesti nautin, kaikki siinä välissä menee sellasella rutiinimoodilla valittaen siitä miten koulu on perseestä ja kroppaan sattuu ja on kylmä ja väsyttää. Oon varmaan kans tosi hyvää seuraa tällähetkellä. En jaksa innostuu mistään, enkä tehä ees kivoja juttuja vapaa-ajalla, vaan mielummin lahnaan sit peiton alla, mitä en oo ikinä ennen harrastanu..
Mä pystyn niin samaistumaan! En mä Suomeen paluusta koskaan innossani ollutkaan ja olin jo etukäteen varautunu siihen, että kaikki ei tuu pelittämään samalla tavalla kun ennen mun lähtöä, mutta on se silti paljon vaikeempaa kun kuvittelisi. Kaikki kaverit on muuttanu opiskelemaan ympäri Suomea ja ne kaks kappaletta (joo peräti kaks!) jotka asuu samassa kaupungissa käy koulussa ja töissä, että yritä siinä siinä sitten viettää sosiaalista elämää. Tai vaihtoehtosesti hakkia uusia kavereita kun et ite oo koulussa. Toisaalta enpä sitten tiiä mistä mä niille uusille kavereille aikaa taikoisin, koska mun duuni imee musta kaikki mehut. Aamulla kun heräät neljän jälkeen ja heität kaheksan tunnin siivoukset (töitäki löytyy aika hyvin täältä!) niin sänkyyn kaadun samantien kotiin päästyä. Mikään ei huvita ja kaikki on vaan jotenkin "väärin". Kävin yks päivä kaverin ja sen tuttujen kanssa baarissa ja se sijaan että se olis jotenki piristäny tuli lähinn semmonen olo et mä voisin olla tällä hetkellä toisella puolella maailmaa istumassa iltaa mun omien kavereiden kanssa. Joka päivä ikävöin ja haaveilen takasin pääsemisestä... Oikeesti olisin valmis antamaan mitä vaan jos saisin elää uudestaan yhden tuiki tavallisen arkipäivän viime vuodelta.
VastaaPoistaTulipa kauhee avautuminen, mutta jos yhtään lohduttaa ni et oo asian kanssa yksin!
Niin outoa miten erilaiset tilanteet meillä on! Mutta mulla ei oikeastaan oo mitään mitä kaipaan kun ei kukaan mun parhaista kavereista oo enää siellä, vaan kaikki muutkin on jo kotona ja perhe ny oli mitä oli... Jotenkin ahdistaa lukea jos jollakin ihmisellä ei mee asiat hyvin :( No ainakin kohta on joulu ja joulutunnelma ja oma perhe jouluaattona niin siinä on ainaki jotai mitä jenkeissä ei oo :) Tsemppiä Karita! Me voitais sopii treffiä joskus lähitulevaisuudessa! Haleja!
VastaaPoistaOnko sulla sit muita suunnitelmia matikan tilalle? :)
VastaaPoistaEn tiiä minkälaista permantoakrobatiaa oot tottunu tekemään, mutta haluisin vinkata että cheerleadingissä akrobatia on yks osa-alue, jota Helsingissä voi itsenäisesti treenata ainakin Skilzz Gym:illä (yritys, joka valmentaa erilaisia ryhmä-/yksityistunteja). Löytyisköhän tuolta sulle joku sopiva tunti, missä pääsisit treenaamaan tavotteellisesti? :)
VastaaPoistaOn tää kyllä ihan parasta kun täällä on ihania ihmisiä!! Kiitos kommenteista. Jasmin, ihan kauhee tilanne sullakin, mut helpottavaa kuulla et ei oo tässä yksin. Ei tullu ajateltuu tätä asiaa sillon, kun mietti auppariks lähtöä.. Ihan perseestä kyllä kaikki! Mietin vaan että onkohan tästä oikeesti mitään way out vai tässäkö sitä nyt sit kidutaan. Kaikki on nimenomaan ihan väärin ja oon vaan väärässä paikassa.. Mia, niinpä, tää on niin outoa!! Joo oikeesti thank god että on joulu tulossa, jotain mitä odottaa :D Ja joo todellaki! Meille saa tulla Lauttasaareen kylään :) Ois siistii järkkää joku isompiki aupparitapaamine.. jos vaan sais aikaseks.. :D Anonyymit, ei ei mulla oo kunnon suunnitelmia ja se tässä vähän ahdistaakin.. On ajatuksia paikoista mihin voisin hakea, mutta mikään ei oikeen iske niin, että löytyis jotain motivaatioo panostaa pääsykokeisiin. Kiitos vinkistä, tsekkaan ton! :)
VastaaPoistaOis ihana jotenkin jotkut au pair pikkujoulut tai just viimestään vaikka keväällä/kesällä koota porukkaa kasaan, kun tuntuu jotenkin et viime vuonna sillä mantereella oli niin hyvää porukkaa! :-)
PoistaJa tosiaan tsemppejä hirveesti sulle ja komppaan Miaa! Niin hassua miten tilanteet voi olla niin erilaiset yhtäkkiä. Mä kyllä toisaalta ymmärrän sen eron, mikä on tulla Floridasta Suomeen, kun sit taas vertaa Virginiaa. Mä mietinkin jossain vaiheessa, et oneksen päässyt sinne, koska muuten tää paluu ois varmasti ihan tosi vaikee ja varsinkin kun ei koskaan oo ollut Suomen ilmaston ystävä, niin sääikävä ois varmaan valtava! Toivotaan että jotenkin se vaan ajan kanssa helpottais ja sais taas otteen täällä olosta. onneks sulla on sielä Oula ja teillä maailman ihanin kämppä (t. kateellinen) ja perhe on varmasti ilonen että oot taas täällä! :-)
Karitaa! Koskas nähdään! Mä nimittäin palasin eilen virallisesti kotiin, eli Lahden valloitus voi alkaa. Nyt kun löytyis asunto ja työpaikka niin kaikki ois hyvin. Aupparimiitinki kuulostaa tosi hyvältä muuten :) Tsemiin babe!
VastaaPoistaTsemppiä sinne, munkin kotiin lähtö lähenee pelottavasti, no ei nyt ihan viellä, mutta kohta.
VastaaPoistaSuunnitellaan just travel monthia, niin tulit mieleen. Olitko ikinä hostellissa Miamissa, että onko jotain suht halpaa, mitä voit suositella sieltä? :)
Heip Hanna! Oltiin joo Miamissa hostellissa parikin kertaa! Ihan siinä Miami Beachillä 100metriä rannasta on sellanen kun jazz-hostel, joka on ihan älyttömän hyvä. Se on siellä aika alhaalla, oisko ollu 4th street eli lincoln bulevardin kaupoille kävelee muistaakseni joku 10-15min, mut ranta ihan vieressä ja siitä kohilta alkaa myös kaikki baarit ja ravintolat. Yö maksaa tuolla 25 dollaria per nuppi ja samassa huoneessa on kaheksan sänkyy. Meil oli aina tosi mukavat tyypit siellä, nuoria reissaajia kaikki! Ja hintaan kuuluu pannariaamiainen joka maistu hyvin siinä baariyön jälkeen :D Suosittelen! Muuten ne miami beachin hotellit on ihan älyttömän kalliita, eikä rahalle saa kyllä vastinetta.. niinkun kaikki ravintolatkin siellä. En nyt muista ootko käyny Floridassa mutta muistutan että mun mielestä Orlandossa on paaaljon enemmän nähtävää kun Miamissa! Plus kaikki on paljon halvempaa. Mut siis onhan Miamikin todellaki näkemisen arvonen! Ihanaa travel monthia ja kohta paluuta tänne Suomeen!! :)
PoistaKiitti :) joo, mä oon käyny Miamissa ja mua toisaalta myös kiinnostaa orlando, mutta meillä ei taida budjetti antaa periksi molempia ja mun kaveri haluu miamii ja ollaa sieltä menossa viellä key westiin :)
PoistaOllaanko Miamissa kuinka tarkkoja ikärajasta, kun mähän oon edellee 20, ku mennää sinne..? :)
Kiitos sinulle :)
Jeps no se on sitten ihan fiksua jos vielä keyseille ootte menossa :) Menkää siellä snorklaamaan!! Maksaa jotain 25$ ja on ihan törkeen siistii! Me oltiin sillon spirit snorkelin reissulla, kantsii kattoo jos kiinnostaa! Joo on ne kyllä aika tarkkoja Miamissa. Ei muutaku korkeet korot jalkaan, nätit mekot päälle ja hymyillen yrittää sisään :D Muistutan myös että Miamissa farkut ei todellakaan oo baarivaate niinku me suomalaiset ollaan totuttu :D Että pienin mekko mitä kaapista löytyy nii päälle! Jos ei hymyillen pääse sisään nii seuraavaks sit rahalla, ne saattaa pyytää esim 20 dollarii ja ottaa sillä sisään..
Poista