Täällä vielä puhistaan eteenpäin Suomen kylmyydessä ja kauheudessa.. :D Fiilikset kyllä ehkä vähän paremmat viime kirjotuksesta, mutta on tää helvetin vaikeeta.. Onneks jotain kivojakin juttuja käyny ja joulu tulossa!
Pääsin tosiaan motivukselle duuniin! Ei sillä että olisin mitään toista duunia koulun oheen tarvinnu, mutta kun huomasin että Ruoholahden Motivus (joka on multa 4 min bussimakan päässä) ettii lapsiparkkiin yheks aamuks viikossa avustusta niin mähän olin heti ihan messissä. Mulla on niin kova ikävä lapsia (plus motivuksen henkilökuntaedut kutsu myös aika paljon :D). Vaikka oonkin lapsien kanssa yleensä kolme tai neljä iltaa viikossa tanssisaleissa, niin ei se vaan riitä. Kun sä totut asumaan lapsiperheessä ja sit yhtäkkii sulta otetaan ne pois nii ei tästä kyl tuu yhtään mitään. Ja siis motivuksella on ollu ihanaa!! Joka perjantai puuhaan siellä muutaman tunnin noin kymmenen muksun kanssa, joista melkeen kaikki alle 4-vuotiaita ja alle 1-vuotiaita tosi paljon. SIIS NE VAUVAT ON IHANIA (tähän se sydänsilmähymiö)!! Ne on niin sulkkuja ja pieniä. Pienin mun vakkareista on sellanen kolmekuinen, siis niin sulonen.. Toki välillä alkaa hirvee huutoitkukonsertti mut sellast se on. Kuitenkaan tää vauvakuume ei oo vielä tohon poikaystävään tarttunu joten jos mennään näillä lainavauvoilla vielä toistaseks :D
Pari viikkoo sitten käytiin Oulan ja Kasperin kanssa Amsterdamissa! Reissu varattiin kauan sitten ku asuin vielä Floridassa ja oli kyl just niin ihanaa kun olin odottanu. Amsterdam oli ihana kaupunki!! Ja seura oli ihan mahtavaa. Siis anteeks nyt tää hehkutus mut mun poikaystävä on ihan paras (tähän taas ne sydänsilmät)!! Oon niin onnellinen et saan asuu ton ihanan ihmisen kanssa, ilman Oulaa en kyl ois selvinny hengissä täst Suomi-ahdistuksesta näinkään pitkään. Meillä tulee ens kuussa neljä vuotta yhessä täyteen, mut varmaan ton vuoden etäsuhteen takii nyt tuntuu ku olisin just vasta ihastunu :'D Kaikki on vaan niin täydellistä. OON ONNELLINEN :) #teini-ihkutus
Eilen oltiin juhlimassa Halloweenia yhdellä meijän kaveripariskunnalla ja oli tosi hyvät juhlat! Olin ylipäätänsäkin tosi onnellinen, että joku järjesti pukeutumisjuhlat, niin pääs leikkimään vähän jenkkien halloweeniä :) Mulla oli mun viimevuoden punahilkka-asu ja oula oli susi - tottakai. Harmi ettei meistä nyt oo eiliseltä kuvaa.. Oltiin kyllä varmasti näky tuolla busseissa. :D
Siihen tää ihkutus sitten loppuukin. Koulu on edelleen niin syvältä kun syvältä vaan voi olla. Eka tenttiviikko on nyt ohi ja toinen periodi vielä pitäis tuolla sinnitellä. Onneks ei tuolla tarvii kauaa enää olla, ongelma vaan on siinä että en tiiä yhtään mitä tän jälkeen. Tulevaisuus ahdistaa nyt aika tosi paljon..
Ikävä Floridaan on kova. Näillä näkymin oon lähössä helmikuussa kuukaudeks käymään, jos kaikki menee hyvin. Mulla ei oo mitään minkä takia en vois täältä nyt lähteä, paitsi kisatreenit (ja duuni). Muuten oisin varmaan menny koko talveks.. Mutta toivottavasti toi kuukaus toteutuu. Varmaan pieneks ajaks mun perheen luo ja sit Orlandoon lomailemaan. Ajattelen vaan sitä hetkee ku pääsen halaamaan mun tyttöjä.. Kavereita on myös älytön ikävä ja kaikkia paikkoja ja siis ihan kaikkea. Randyn kanssa soitellaan muutaman kerran viikossa, perheen kanssa juttelen facebookissa.. Mut ei tää ikävä tästä tunnu helpottavan.
Tää mun kirjottelu nyt on tällästä tosi epäsäännöllistä, mutta musta on kiva välillä kirjottaa, kun täällä blogimaailmassa on tosi paljon ystäviä. Kiva että joku jaksaa vielä lukea, vaikka aupairjutut onkin ohi! Kaikille aupparilukijoille: siis rakastakaa ja halatkaa niitä teijän muksuja niin paljon kun vielä voitte! Se on ohi nopeemmin ku huomaattekaan.
Ja loppuun vielä vähän kuvia mun ihanasta hauvasta ja valokarnevaalifiiliksiä muutaman viikon takaa :)
