I'm still here!!

En voi uskoo että musta tuli yks niistä, joka vaan hylkäs bloginsa. Viime tekstistä melkein kaheksan kuukautta. Tsiisus. Eikä siihen oo sen parempaa syytä kun se, että mun elämästä vaan tuli tosi tavallista, kun palasin Suomeen. Ei oo tuntunu tärkeeltä kirjottaa kaikille mun arjesta ja siitä miten yritän löytää elämälle taas jotain suuntaa.

En nyt ees yritä selittää mitä kaikkee tässä on melkein vuoden aikana tapahtunut, mutta tää oli mulle todellinen välivuos. Ihan suoraan sanottuna turha vuosi. Menin siis syksyllä yliopistolle lukemaan matematiikkaa kun en parempaa keksinyt ja olin päässyt suoraan papereilla sisään. Jouluun asti kävin siellä vielä aika ahkerasti vaikka joka aamu sinne meno oli yhtä helvettiä. Ei ollu mun paikka ei! Sain kuitenki ihan kivasti opintopisteitä kasaan.

Postauksen kuvat tulee nyt suoraan instagramista (sori!) koska oon laiska ja en saa tätä muuten ikinä julkastua. Tää on nyt tämmönen #atm -kuva tältä aamulta. Eka päivä kun tarkenee ottaa aurinkoa!! Kesäkuun toisiks viimenen päivä. Great. Loving Finland.

Keväällä keskityin treenaamiseen, opettamiseen ja pääsykokeisiin. Valopilkku talvessa oli mun helmikuinen kolmen viikon reissu takas Floridaan, mikä oli parasta ikinä. Ja nyt on taas seuraavat lennot varattu lokakuulle!! Oon jo alkanu hyväksyy sitä että tätä tää tulee olee lopun elämääni; ravaamista edes takas kahen kodin välillä. Mut hei pitää olla onnellinen et on kaks kotia, toisilla ei oo yhtäkään! Ja että on mahdollisuus matkustaa. Töitä oon tehny DCA'lla tanssinopettajana ja Motivuksella babyparkissa. Treenattiin muodostelmalla koko kausi kovaa kesäkuisiin SM-kilpailuihin, joista haettiinkin sitten pronssiset mitalit! Myös mun valmentamat pienemmät tanssijat oli ihan törkeen hyviä kisoissa. Toukokuun alusta oon ollu töissä lentokentällä ihan mun unelma duunipaikassa!! Tästä voisin kirjottaa enemmän joskus myöhemmin.

Wizarding world of Harry Potter!

Tän jaksoin kaivaa mun puhelimen syövereistä. Minä ja mun tytöt strawberry festillä! Jengi kasassa. <3

Nää on Italian Toscanasta toukokuulta!

Ja uunituoreet SM-pronssimitalistit!

Uuden duunin myötä ens kausi alkaa näyttää vähän paremmalta kun tää kulunut. Keksin mihin haluun kouluun: haluun opiskella kätilöks. Joo kyllä, kätilöks. Metropolian pääsykokeet oli muutama viikko sitten ja tulosten pitäis tulla tällä viikolla. Mua jännittää ihan sikana. Oon vihdoin keksiny jotain, mitä haluun oikeesti opiskella ja tehä. Nyt jos en pääse sisään, oon tosi tosi tosi pettynyt. Mut sit ei auta muu kun hakee uudestaan. Ainakin oon keksiny mihin haluun!!

Ens kaudella on myös luvassa kaikkia muita kivoja juttuja tanssin ja treenaamisen saralla! Ajattelin, että jos pääsen kouluun, haluaisin alkaa taas kirjottaa. Koulusta, töistä, treenaamisesta ja muista jutuista. Se ehkä vaatii kuitenki uuden blogin. Mut tää on vielä harkintavaiheessa.

Tää on viime viikonlopulta sitten mun serkun häistä!

Juhannus

Jos joku tätä vielä lukee, niin kiitos ja anteeks! Musta olis ihanaa taas alkaa kirjottaa, jos jotain kiinnostaa lukea mun elämästä myös aupair-ajan jälkeen. Täällä mä oon vielä!

Peace out, 

Karita

WOOOOP

JAUUUUUU NYT ON LENTOLIPUT FLORIDAAN OSTETTU!!! Siis näin onnellinen en oo ollu ties millon viimeks. Helmikuussa pääsen kolmeks viikoks aurinkoon ihanien ihmisten luokse ja tuttuihin paikkoihin!! Siis alle kolme kuukautta ja pääsen Chipotleen?!? Ja Walmartiin?! Ja ennen kaikkee pääsen rutistaa mun tyttöjä ja kavereita. Ihan mieletöntä. Rahaa meni ja tulee menee ihan tajuttomasti, mut on se sen arvosta. Tarkotus ois olla perheen luona noin viikko ja muutama viikko lomailla Orlandossa ja Miamissa. Sain vielä finskin suoran lennon Miamiin ja takaslento parin tunnin pysähdyksellä Heathrowlla. Mahtavaa.

Muuten täällä vaan tarvotaan arkea eteenpäin. Olin tossa reilu pari viikkoo kipeenä, viikon ihan sängynpohjalla ja turhautumisen määrä oli kyllä sitä luokkaa että.. Nyt vihdoin takas jaloilla, treeneissä, opettamassa ja koulussa. Yliopistolla oon enemmän kujalla kun koskaan, onneks enää kuukaus jäljellä. Motivuksella duuni on mukavaa (vauvat on ihania!! <3) ja nyt vihdoin terveenä oon päässy taas kunnolla treenaamaan. Elämältä puuttuu suunta edelleen, että sitä tässä nyt etsitään.

Ei mulla muuta, kunhan tulin päivittämään, että elossa ollaan. (: Ja sitten taas lista selfieitä niille, joita kiinnostaa miltä mun Suomi-elämä näyttää..

Dca'n opekuvauksista! Jenny poseeraa taustalla :D

Eilisistä Dca'n näytöksistä Tuan kanssa! Pääsin itekkin lavalle pitkästä aikaa, lenkkikuteissa (y)

..ja tänään aamutreenin jälkeen! :)

Mixed feelings

Täällä vielä puhistaan eteenpäin Suomen kylmyydessä ja kauheudessa.. :D Fiilikset kyllä ehkä vähän paremmat viime kirjotuksesta, mutta on tää helvetin vaikeeta.. Onneks jotain kivojakin juttuja käyny ja joulu tulossa! 

Pääsin tosiaan motivukselle duuniin! Ei sillä että olisin mitään toista duunia koulun oheen tarvinnu, mutta kun huomasin että Ruoholahden Motivus (joka on multa 4 min bussimakan päässä) ettii lapsiparkkiin yheks aamuks viikossa avustusta niin mähän olin heti ihan messissä. Mulla on niin kova ikävä lapsia (plus motivuksen henkilökuntaedut kutsu myös aika paljon :D). Vaikka oonkin lapsien kanssa yleensä kolme tai neljä iltaa viikossa tanssisaleissa, niin ei se vaan riitä. Kun sä totut asumaan lapsiperheessä ja sit yhtäkkii sulta otetaan ne pois nii ei tästä kyl tuu yhtään mitään. Ja siis motivuksella on ollu ihanaa!! Joka perjantai puuhaan siellä muutaman tunnin noin kymmenen muksun kanssa, joista melkeen kaikki alle 4-vuotiaita ja alle 1-vuotiaita tosi paljon. SIIS NE VAUVAT ON IHANIA (tähän se sydänsilmähymiö)!! Ne on niin sulkkuja ja pieniä. Pienin mun vakkareista on sellanen kolmekuinen, siis niin sulonen.. Toki välillä alkaa hirvee huutoitkukonsertti mut sellast se on. Kuitenkaan tää vauvakuume ei oo vielä tohon poikaystävään tarttunu joten jos mennään näillä lainavauvoilla vielä toistaseks :D

Pari viikkoo sitten käytiin Oulan ja Kasperin kanssa Amsterdamissa! Reissu varattiin kauan sitten ku asuin vielä Floridassa ja oli kyl just niin ihanaa kun olin odottanu. Amsterdam oli ihana kaupunki!! Ja seura oli ihan mahtavaa. Siis anteeks nyt tää hehkutus mut mun poikaystävä on ihan paras (tähän taas ne sydänsilmät)!! Oon niin onnellinen et saan asuu ton ihanan ihmisen kanssa, ilman Oulaa en kyl ois selvinny hengissä täst Suomi-ahdistuksesta näinkään pitkään. Meillä tulee ens kuussa neljä vuotta yhessä täyteen, mut varmaan ton vuoden etäsuhteen takii nyt tuntuu ku olisin just vasta ihastunu :'D Kaikki on vaan niin täydellistä. OON ONNELLINEN :) #teini-ihkutus

Eilen oltiin juhlimassa Halloweenia yhdellä meijän kaveripariskunnalla ja oli tosi hyvät juhlat! Olin ylipäätänsäkin tosi onnellinen, että joku järjesti pukeutumisjuhlat, niin pääs leikkimään vähän jenkkien halloweeniä :) Mulla oli mun viimevuoden punahilkka-asu ja oula oli susi - tottakai. Harmi ettei meistä nyt oo eiliseltä kuvaa.. Oltiin kyllä varmasti näky tuolla busseissa. :D

Siihen tää ihkutus sitten loppuukin. Koulu on edelleen niin syvältä kun syvältä vaan voi olla. Eka tenttiviikko on nyt ohi ja toinen periodi vielä pitäis tuolla sinnitellä. Onneks ei tuolla tarvii kauaa enää olla, ongelma vaan on siinä että en tiiä yhtään mitä tän jälkeen. Tulevaisuus ahdistaa nyt aika tosi paljon..

Ikävä Floridaan on kova. Näillä näkymin oon lähössä helmikuussa kuukaudeks käymään, jos kaikki menee hyvin. Mulla ei oo mitään minkä takia en vois täältä nyt lähteä, paitsi kisatreenit (ja duuni). Muuten oisin varmaan menny koko talveks.. Mutta toivottavasti toi kuukaus toteutuu. Varmaan pieneks ajaks mun perheen luo ja sit Orlandoon lomailemaan. Ajattelen vaan sitä hetkee ku pääsen halaamaan mun tyttöjä.. Kavereita on myös älytön ikävä ja kaikkia paikkoja ja siis ihan kaikkea. Randyn kanssa soitellaan muutaman kerran viikossa, perheen kanssa juttelen facebookissa.. Mut ei tää ikävä tästä tunnu helpottavan.

Tää mun kirjottelu nyt on tällästä tosi epäsäännöllistä, mutta musta on kiva välillä kirjottaa, kun täällä blogimaailmassa on tosi paljon ystäviä. Kiva että joku jaksaa vielä lukea, vaikka aupairjutut onkin ohi! Kaikille aupparilukijoille: siis rakastakaa ja halatkaa niitä teijän muksuja niin paljon kun vielä voitte! Se on ohi nopeemmin ku huomaattekaan.

Ja loppuun vielä vähän kuvia mun ihanasta hauvasta ja valokarnevaalifiiliksiä muutaman viikon takaa :)

Are you alive or just existing?

Täällä ollaan jotenki elossa vielä. Blogi ei oo päivittyny kuukauteen ja ihan syystä. Elämä ei just nyt maistu juuri miltään. Viimeks kirjotin, miten mulla on ikävä takas ja tää ei oo muuttunu mihinkään. Ei mee päivääkään etten ajattelis mun tyttöjä ja kavereita Floridassa, kaikkia niitä paikkoja - rantoja ja ravintoloita, jotka oli mulle joskus arkipäivää.

Ekat sitsit

Koulunkäynti on nyt jostain tosi syvältä. Matikka ei oo mun ala ollenkaan ja toi sen opiskelu yliopistossa on niin turhauttavaa kun en tajuu mistään mitään eikä mikään kiinnosta pätkän vertaa. Alkuperäistenkin suunnitelmien mukaan yritän nyt sinnitellä koulussa jouluun asti. Jokainen päivä siellä vaan on tuskaa, joten katotaan miten tästä selvitään.

Odotin niin paljon takas tanssisaliin pääsemistä. Mikään ei vaan oo niiinkun ennen. Ennen mun lähtöä valmistuin meijän erikoiskoulutusryhmästä kuten kaikki muutkin mun kaverit, joista nyt suurin osa opiskelee tanssia toisessa maassa tai kaupungissa. Joo käyn treenaamassa joka ilta, mut ei treenit oo enää samanlaisia. Meitä ei enää yritetä kehittää tavoittellisesti niinkun aina ennen, vaan käydään siellä tekemässä vähän samoja vanhoja juttuja. Kisatreenit on sitten asia erikseen, puoltoisttuntii viikossa on tavoitteellista treeniä hyvässä porukassa. Nyt oon ihan virallisestikin opettaja DCA'lla, jossa töitä oonki tehny jo monta vuotta. Mulla on vakituiset tunnit pari iltaa viikossa, minkä lisäks sijaistan yleensä muutaman päivän viikossa. Tykkään mun työstä, mut se on vaan tosi rankkaa. Kroppa on ihan hajalla koko ajan ja sillon kun neljän lastentunnin jälkeen pitäis mennä vielä omiin treeneihin, kaikki koulupäivän jälkeen, niin on kyllä kaikki energiahippuset kadoksissa.

Mulla on ihan maailman parhaat parhaat kaverit. Pieni ongelma on siinä, että tällä hetkellä kaikki asuu suunnilleen ympäri maailmaa. Ennen oltiin samassa porukassa koulupäivä, sieltä suoraan treeneihin ja yhentoist jälkeen vielä viinilasilliselle jonkun luokse, kunnes taas aamulla nähtiin koulussa. Nyt nään osaa mun parhaista kavereista kerran kuussa, sillonkin kaikki pitää suunnitella montaa viikkoa aiemmin. Pari kaveria asuu yhä lähellä, mut mikään ei vaan oo enää samanlaista.

Koulu on perseestä, duuni on rankkaa ja kavereitten näkeminen tosi vaikeeta. Mul ei oo enää mahollisuutta mennä päiväks rentoutuu rannalle tai lähtee disney worldiin viikonlopuks. Kaikist eniten mulla on kuitenki ikävä treeneihin Floridassa. Niinkun mä aina tännekin kirjotin, joka treenien jälkeen hymyilytti vaan ja oli ihan sairaan hyvä energia! Mulla on niin ikävä sitä. Treenit oli mun päivän kohokohta, sain niistä niin paljon irti. Meillä on täällä yliopiston Unisportilla sellanen "permantoakrobatia" -kurssi, josta olin ihan älyttömän innoissani.. kunnes se alko.. Aivan hanurista koko homma. Tai no joo ihan kivaa, mutta ei ees kuuma tullu tunnin aikana, se varmaan kertoo aika paljon. Hyvä ku en kotimatkalla ekalta tunnilta itkeny, olin odottanu tota niin paljon. Et olis jotain kivaa tekemistä.

tohon hetkeen kun voisin palata

Mulla on niin kova ikävä takas. Välillä vaan tulee sellasii järjettömii itkukohtauksii, ikävä on vaan niin kova, koko ajan. Ihmisiä, paikkoja, elämää ja ehkä kaikist eniten sitä, millanen ihminen mä olin siellä. Mulla on ikävä sitä Florida-Karitaa.

Ainut asia mistä nyt nautin on se, että saan asua mun mahtavan poikaystävän kanssa maailman ihanimmassa asunnossa. Parhaat hetken mun päivästä on se aamun 15 minuuttii kun syödään yhdessä aamupuuroa ja illalla yhelttoista kun tuun opettamasta ja treeneistä, ja saan kääriytyy sen viereen sohvalle. Siitä mä nyt oikeesti nautin, kaikki siinä välissä menee sellasella rutiinimoodilla valittaen siitä miten koulu on perseestä ja kroppaan sattuu ja on kylmä ja väsyttää. Oon varmaan kans tosi hyvää seuraa tällähetkellä. En jaksa innostuu mistään, enkä tehä ees kivoja juttuja vapaa-ajalla, vaan mielummin lahnaan sit peiton alla, mitä en oo ikinä ennen harrastanu..

Nonniin siinä kaikille niille, jotka on tullu valittamaan kun en oo kirjotellu! Ei oo ollu hirveesti aihetta. Oon nyt ihan jumissa mun elämän kanssa, ei aavistustakaan mitä pitäis tehä että jaksaisin taas nauttii tästä. En tiedä mikä tän blogin kohtalo tulee olemaan, haluaisin kirjottaa kivoista jutuista, mut niitä ei nyt oo. Varmaan aika hiljasissa meiningeissä mennään nyt. Kiitos hei.

I wanna go back!! :(

Elossa ollaan! Pisin blogihiljasuus täällä ikinä.. :D En nyt nää hirveen oleelliseks tulla tänne joka päivä kertoo miten menin kouluun ja treeneihin ja kotiin niin päivittelen nyt vaan kuulumisia sillon tällön.. Mulla on edelleen tosi kova ikävä takas Floridaan. Suomessakin on nyt ihanaa uudessa ihanassa asunnossa, koulussa ja varsinkin treeneissä, mutta joka päivä ajattelen miten paljon ihanampaa olis Floridassa. Muitten auppareiden blogien lukeminen on menny vaan tuskaseks, en kestä lukee miten muut siellä nauttii.. :D Nyt kun ei ois mitään mikä pitäis mut täällä, oisin varmasti jo takas Floridassa.

Pari viikkoo sitten alko tosiaan yliopistossa orientoivalla viikolla, ja sen jälkeen onki ollu ohjelmaa aamust iltaan ja yöhön oikeestaan joka päivä. Ekat päivät leikittiin vaan laitoksella. Ajattelin et noist nimileikeistä ois päästy viimeistään lukiossa mut ei.. :D Ihmisiä löytyy kyllä joka lähtöön, mut tosi mukavaa porukkaa.

Kaikki on lähteny kyllä käytiin hirveellä rytinällä ja nyt elämä Floridassa tuntuu jotenki tosi kaukaselta. Jotenki sellaselta unelmalta vaan :D Treeneissä menee nyt melkein kaikki illat ja opetus- ja sijaistustarjouksia tulee tanssikouluilta taas niin paljon kun ehtii ja jaksaa vaan tehdä. Perjantaina oli aukkarit tän vuoden muodostelmaan, pääsin taas mukaan ja lauantaina treenattiinkin sitten koko päivä. Meillä on jenkki-koreografi, joka on tehny meijän muokan pari aiempaakin vuotta, ja rysäytettiin sitten koko 4min muodotelma valmiiks tossa lauantaina :D Melkeen vuosi viel kisoihin eli aikaa treenata riittää.. Oli kivaa päästä taas puhuu englantii ja meijän koreografi oli tietysti ihan fiiliksis mun jenkkienkusta.. :D Täällä on ihanaa treenata ja samaa aikaa mul on aivan jäätävän kova ikävä floridatreeneihin.

Fuksidinneriltä amarillossa

Koulukin on lähteny käytiin aika rytinällä. Eka viikko vaan leikittiin, pelattiin, syötiin ja juhlittiin. Orientoiva viikko päätty fuksibileisiin, joissa oli kyllä aika kova meno.. :D Eka kouluviikko sitte iskiki aika kovaa vasten kasvoja. Eipä oo paljoo hyvästä lukiomatematiikan osaamisesta tuolla hyötyy :D Ainaki analyysin kurssilla asiat vaan menee ohi kovaa ja korkeelta. Sit istut siel luentosalis ihan sillee et mitä helvettii mä täällä teen.. Tykkään tosi paljon koko tosta yliopistomeiningistä, ala ei vaan nyt oo ihan kohillaan.

Jeejee valmiin opettaa 4h lastentunteja!

Ihanaa on ollu että saa taas elää omaa elämää. Kukaan ei päätä mun aikatauluja mun puolesta, vaan voin ihan oikeesti tehä asioita miten ja millon mua huvittaa. Poikaystävän kanssa asuminen on ihan parasta ja treenaaminen ihanaa. Voin laittaa ruokaa sillon ku haluun ja lähtee ulos millon huvittaa. Se on kyllä luksusta.  Mutta hitto kun on kova ikävä takas. Mulla on niin kova ikävä mun perhettä ja tyttöjä, Randyä, Katjaa ja muita floridakavereita, treenejä, sitä lämpöä ja rantoja, sitä että voit vapaaviikonlopuks lähtee vaan chillaa Orlandoon, mennä cheesecake factoryyn syömään ja Walmartiin shoppailemaan. Ahhhh en kestä. Kai tähän on vaan paras tottuu, että koko mun loppuelämän mulla on aina ikävä johonkin.

Muutto

Mun rakas pieni 11-vuotias sisu, jonka molemmat lonkat on leikattu, toinen alle kolme viikkoa sitten. Sydänkin vähän reistailee. Mutta niin se vaan jaksaa taistella ja on toipunu tosi hyvin :)

Niin vaan tännekki alkaa sopeutuu. Muistan vielä miten ekana päivänä Suomessa olin varma, etten enää ikinä tuu nauttii tästä. Tuli kyllä kulttuurishokki mulla pahempana kotiin palatessa, kun maailmalle lähtiessä. Vaikka kaikki kaverit ottikin mut innoissaan vastaan, niin silti tuntu että oon ihan ulkona kaikesta. Samaan aikaan ärsytti joka toinen vastaantuleva asia, kun on niin erilaista kun jenkeissä. Nyt parin viikon jälkeen alkaa olee parempi fiilis ja varsinkin tällä viikolla tehty muutto on kyllä piristäny tosi paljon! Treenaaminen on myös ollu ihanaa, vaikkei meillä samaa vanhaa parasta treeniporukkaa ookaan. Ens viikolla alkaa myös opetukset ja se on ihanaa!! Eilen tein lämppäreitä ja tuntisarjoja ja siis kun ei vuoteen oo tehny niin jotenkin niin helppoa kun ei oo ideat ihan lopussa.. :D En malta oottaa lastentunteja myöskään sen takii, että mulla on ikävä lapsia mun ympärillä. Eilen kattelin mun ikkunasta pieniä lapsia puistossa kurahaalarit päällä niitten äitien kanssa ja lähellä oli etten menny kysyy et voinko mennä rakentaa hiekkakakkuja niitten kanssa..

Tällä viikolla on tosiaan muutettu Oulan kanssa yhteen ja on ollu ihanaa! Meijän asunto on TÄYDELLINEN! Mä rakastan tätä niin paljon. Kaikki on uutta ja hienoo ja tilaa yli tuplasti enemmän kun mun edellisessä. Mulla on pesukone ja parveke ja integroitu tiskikone?!? Larun bussit menee toiselta puolelta ja meri toisella puolella ja tää on niin ihana tällänen kylä. PLUS saan asua ton ihanan ihmisen kanssa?! Voi jeesus kun nyt menee hyvin.

Muuttopäivän ruokaa Kaaren spaghetteriassa. Siis tänne on noussu näit uusii ostoskeskuksii ku sienii sateella.. Kaari Kantsussa ja Ainoa Tapiolassa! Tapiola on kyllä remontteineen vielä samanlainen sotku ku ennen mun lähtöä..

Huomenna alkais koulu orientaatiopäivällä?! Siis tulee kyllä olee tosi outoo taas mennä koulun penkille. Vähän jännittää, mutta innostusta kylmiin aamuherätyksiin ei oo kyllä yhtään. Mut eiköhän tää tästä. Jos jotain kiinnostaa millasta on opiskella Helsingin yliopistossa matematiikkaa niin eiköhän siitä jotain tänne tuu. Mul ei oo vielä minkäänlaista aavistusta?

Mökkihöperöyksiä

10 päivää Suomessa! Täytyy kyllä sanoo, että tuntuu kun en ois koskaan ollutkaan missään.. Kaikki on jotenkin niin samanlaista, ihan oikeesti mikään ei oo muuttunu. Nyt oon oppinu jo nauttii asioista täällä, mutta takas floridakotiin on kova ikävä.

Viikonloppu oltiin mökillä. Vaikka vettä tulikin kaatamalla vähän väliä ja ulkona oli jäätävän kylmä, oli ihanaa päästä tonne rauhaan. Oltiin koko porukalla - vanhemmat, sisko ja sen poikaystävä, ja minä ja oula. Oli taas niin ihanaa. Ei tehty muuta kun syöty ja juotu ja saunottu ja uitu ja se oli just täydellistä! Matkalla käytiin moikkaamassa mun isovanhempia, joita oli kans ihana nähdä pitkästä aikaa.

Meikitön mökkiselfie mun rakkaan pienen kanssa! :)

Mökiltä tultiin sitten suoraan kaverin läksäreihin ja näin vielä monia ihania ihmisiä, joita en oo ehtiny vielä paluun jälkeen nähdä, joten oli tosi kivaa! Nyt vielä viimenen viikko tässä lomailua ennen koulun alkua (APUA) ja ylihuomenna olis myös muutto tehtävänä!! Oon kyllä tosi innoissani :)) Siis muutosta, en koulusta.. JA HUOMENNA ON MUN 20-VUOTIS SYNTTÄRIT! On tää nyt vähän hassua kirjotella mun kuulumisia kun ei oo enää auppariarkea, mutta ehkä tää tästä taas lähtee uuden koulun myötä :)