Tuntuu kummalta. 6 päivää ja sit mennään! Tähän kuuteen päivään mahtuu viel niin tajuttomasti tekemistä.. niin yritin alottaa kaikki valmistelut ajoissa ja tässä sitä taas ollaan. Joka päivä on aamust iltaan ohjelmaa täynnä: duunia _lauantaihin asti_ , muuttamista, autokoulun kakkosvaihetta + poliisivierailu, hammaslääkäri, juttujen ostamista (adapteri yms. pakolliset), läksärit, tuliaiset, pakkaamista, ihmisten näkemistä ja pre departure -projektin tekemistä. Mun pitäis osata kirjottaa hyvin, mut silti toi projekti tuntuu jotenki tosi vaikeelta. Osioita on kymmenen, joista yhden tehtävänanto esimerkiksi tällainen:
"Section 6: Make Believe and Imitation
Children have vivid imaginations, and love to pretend. List activities
which involve play-acting (dressing up, cowboys-and-Indians) and which
encourage them to imitate others (helping with chores, wearing Daddy’s hat).
List things to be aware of regarding make believe and imitation (dangerous
stunts on television or in movies) and how to distinguish between these “real
looking” events and reality. With older children, you may want to research how
these “make believe” characters or celebrities are influencing them in their
daily lives. Which stars or characters have an effect on your child(ren) and
how can you monitor his/her/their exposure to this?"
Että siitä sitten. Ja sitkun noi kymmenen osiota on valmiit, pitäis vielä askarrella tosta sellanen ihana. Rakastan askartelua, mut en sillon ku on kiire. No katotaa mitä täst tulee, voin sit esitellä valmista täällä joskus! Hei muut aupparit, onko millään suomalaisilla järjestöillä mitään tällasta?!
Nyt kyllä vähän ahdistaa tää viikko, muttei yhtään sen jälkeinen. Haluisin vaan skipata nää viimesen viikon velvotteet ja teleportata itteni Atlantin toiselle puolelle. Ootan niin paljon, että arki siellä alkaa ja pääsen puuhaamaan tyttöjen kanssa kaikkea kivaa, käymään Walmartissa ja nauttimaan lämmöstä. Aikasemmin kuvittelin et olisin tässä vaiheessa ihan romuna, mut en oo yhtään. Ootan vaan niin superinnolla kaikkea tulevaa, hyvä kai niin! Monet kysyy, että oonko jo tajunnu että oon lähössä. En, eikä se kyllä tulekkaan kai niin yhtäkkiä iskemällä, niinkun yhen frendin kanssa eilen juteltiin.. Tasan viikon päästä mä oon Nycissä aupair-koulussa ja sit mä varmaan vaan ajattelen että "oho, täällä mä nyt oon".
Ainut, mikä jännittää on se, että oonhan tarpeeks hyvä tuohon. Oon ihan luottavainen siihen että voin olla vastuussa kolmesta lapsesta ja pitää ne turvassa, mutta toivon niin kovasti että ne tykkäis myös musta ja meillä ois oikeesti kivaa yhessä. Koko perhe kyllä vaikuttaa niin huipulta, että en usko tän olevan ongelma :) silti jänskättää . Entä jos mokaan jotain ensimmäisinä päivinä?
Tiedän, että tuun joutuu haastaa itteeni tosi paljon ens vuoden aikana. Vieraassa seurassa en oo se puheliain ihminen ja ens vuonna tulee kyllä tavattua tosi paljon uusia ihmisiä, joiden kanssa on tarkotus kommunikoida vielä englanniksi. Mutta toivonkin, että mä voin oikeesti oppii jotain tästä vuodesta ja olla hitusen reippaampi kun tuun takas. ..tää kuulosti nyt tosi pahalta :D Emmä hissukka oo en ees hiljanen, mutta, no, u know..
Mut jippii mun ei tarvii lentää ihan yksin Atlantin yli, yksin lennän vaan Tukholmaan, josta mun seuraan liittyy viis ruotsalaistyttöä, jotka tulee samaan aupair-kouluun! Huippua! Pari heistäkin oli muhun jo yhteydessä ja vaikuttaa kyllä ihanalta matkaseuralta :)
Loistolaatukuvat tähän loppuun! Hei niii kuulin et tänään näkyy paljon tähdenlentoja ja olin äskön parvekkeel jonku puol tuntii ja nyt on niskat ihan killissä, mutta näin kun näinkin yhden!! Oli hieno! Toivoin kovasti kaikkea :')
Huomenna jatkuu autokoulu ja muutto!
Perheläksärit racleten merkeissä terassilla
