JAUUUUUU NYT ON LENTOLIPUT FLORIDAAN OSTETTU!!! Siis näin onnellinen en oo ollu ties millon viimeks. Helmikuussa pääsen kolmeks viikoks aurinkoon ihanien ihmisten luokse ja tuttuihin paikkoihin!! Siis alle kolme kuukautta ja pääsen Chipotleen?!? Ja Walmartiin?! Ja ennen kaikkee pääsen rutistaa mun tyttöjä ja kavereita. Ihan mieletöntä. Rahaa meni ja tulee menee ihan tajuttomasti, mut on se sen arvosta. Tarkotus ois olla perheen luona noin viikko ja muutama viikko lomailla Orlandossa ja Miamissa. Sain vielä finskin suoran lennon Miamiin ja takaslento parin tunnin pysähdyksellä Heathrowlla. Mahtavaa.
Muuten täällä vaan tarvotaan arkea eteenpäin. Olin tossa reilu pari viikkoo kipeenä, viikon ihan sängynpohjalla ja turhautumisen määrä oli kyllä sitä luokkaa että.. Nyt vihdoin takas jaloilla, treeneissä, opettamassa ja koulussa. Yliopistolla oon enemmän kujalla kun koskaan, onneks enää kuukaus jäljellä. Motivuksella duuni on mukavaa (vauvat on ihania!! <3) ja nyt vihdoin terveenä oon päässy taas kunnolla treenaamaan. Elämältä puuttuu suunta edelleen, että sitä tässä nyt etsitään.
Ei mulla muuta, kunhan tulin päivittämään, että elossa ollaan. (: Ja sitten taas lista selfieitä niille, joita kiinnostaa miltä mun Suomi-elämä näyttää..
Täällä vielä puhistaan eteenpäin Suomen kylmyydessä ja kauheudessa.. :D Fiilikset kyllä ehkä vähän paremmat viime kirjotuksesta, mutta on tää helvetin vaikeeta.. Onneks jotain kivojakin juttuja käyny ja joulu tulossa!
Pääsin tosiaan motivukselle duuniin! Ei sillä että olisin mitään toista duunia koulun oheen tarvinnu, mutta kun huomasin että Ruoholahden Motivus (joka on multa 4 min bussimakan päässä) ettii lapsiparkkiin yheks aamuks viikossa avustusta niin mähän olin heti ihan messissä. Mulla on niin kova ikävä lapsia (plus motivuksen henkilökuntaedut kutsu myös aika paljon :D). Vaikka oonkin lapsien kanssa yleensä kolme tai neljä iltaa viikossa tanssisaleissa, niin ei se vaan riitä. Kun sä totut asumaan lapsiperheessä ja sit yhtäkkii sulta otetaan ne pois nii ei tästä kyl tuu yhtään mitään. Ja siis motivuksella on ollu ihanaa!! Joka perjantai puuhaan siellä muutaman tunnin noin kymmenen muksun kanssa, joista melkeen kaikki alle 4-vuotiaita ja alle 1-vuotiaita tosi paljon. SIIS NE VAUVAT ON IHANIA (tähän se sydänsilmähymiö)!! Ne on niin sulkkuja ja pieniä. Pienin mun vakkareista on sellanen kolmekuinen, siis niin sulonen.. Toki välillä alkaa hirvee huutoitkukonsertti mut sellast se on. Kuitenkaan tää vauvakuume ei oo vielä tohon poikaystävään tarttunu joten jos mennään näillä lainavauvoilla vielä toistaseks :D
Pari viikkoo sitten käytiin Oulan ja Kasperin kanssa Amsterdamissa! Reissu varattiin kauan sitten ku asuin vielä Floridassa ja oli kyl just niin ihanaa kun olin odottanu. Amsterdam oli ihana kaupunki!! Ja seura oli ihan mahtavaa. Siis anteeks nyt tää hehkutus mut mun poikaystävä on ihan paras (tähän taas ne sydänsilmät)!! Oon niin onnellinen et saan asuu ton ihanan ihmisen kanssa, ilman Oulaa en kyl ois selvinny hengissä täst Suomi-ahdistuksesta näinkään pitkään. Meillä tulee ens kuussa neljä vuotta yhessä täyteen, mut varmaan ton vuoden etäsuhteen takii nyt tuntuu ku olisin just vasta ihastunu :'D Kaikki on vaan niin täydellistä. OON ONNELLINEN :) #teini-ihkutus
Eilen oltiin juhlimassa Halloweenia yhdellä meijän kaveripariskunnalla ja oli tosi hyvät juhlat! Olin ylipäätänsäkin tosi onnellinen, että joku järjesti pukeutumisjuhlat, niin pääs leikkimään vähän jenkkien halloweeniä :) Mulla oli mun viimevuoden punahilkka-asu ja oula oli susi - tottakai. Harmi ettei meistä nyt oo eiliseltä kuvaa.. Oltiin kyllä varmasti näky tuolla busseissa. :D
Siihen tää ihkutus sitten loppuukin. Koulu on edelleen niin syvältä kun syvältä vaan voi olla. Eka tenttiviikko on nyt ohi ja toinen periodi vielä pitäis tuolla sinnitellä. Onneks ei tuolla tarvii kauaa enää olla, ongelma vaan on siinä että en tiiä yhtään mitä tän jälkeen. Tulevaisuus ahdistaa nyt aika tosi paljon..
Ikävä Floridaan on kova. Näillä näkymin oon lähössä helmikuussa kuukaudeks käymään, jos kaikki menee hyvin. Mulla ei oo mitään minkä takia en vois täältä nyt lähteä, paitsi kisatreenit (ja duuni). Muuten oisin varmaan menny koko talveks.. Mutta toivottavasti toi kuukaus toteutuu. Varmaan pieneks ajaks mun perheen luo ja sit Orlandoon lomailemaan. Ajattelen vaan sitä hetkee ku pääsen halaamaan mun tyttöjä.. Kavereita on myös älytön ikävä ja kaikkia paikkoja ja siis ihan kaikkea. Randyn kanssa soitellaan muutaman kerran viikossa, perheen kanssa juttelen facebookissa.. Mut ei tää ikävä tästä tunnu helpottavan.
Tää mun kirjottelu nyt on tällästä tosi epäsäännöllistä, mutta musta on kiva välillä kirjottaa, kun täällä blogimaailmassa on tosi paljon ystäviä. Kiva että joku jaksaa vielä lukea, vaikka aupairjutut onkin ohi! Kaikille aupparilukijoille: siis rakastakaa ja halatkaa niitä teijän muksuja niin paljon kun vielä voitte! Se on ohi nopeemmin ku huomaattekaan.
Ja loppuun vielä vähän kuvia mun ihanasta hauvasta ja valokarnevaalifiiliksiä muutaman viikon takaa :)
Täällä ollaan jotenki elossa vielä. Blogi ei oo päivittyny kuukauteen ja ihan syystä. Elämä ei just nyt maistu juuri miltään. Viimeks kirjotin, miten mulla on ikävä takas ja tää ei oo muuttunu mihinkään. Ei mee päivääkään etten ajattelis mun tyttöjä ja kavereita Floridassa, kaikkia niitä paikkoja - rantoja ja ravintoloita, jotka oli mulle joskus arkipäivää.
Ekat sitsit
Koulunkäynti on nyt jostain tosi syvältä. Matikka ei oo mun ala ollenkaan ja toi sen opiskelu yliopistossa on niin turhauttavaa kun en tajuu mistään mitään eikä mikään kiinnosta pätkän vertaa. Alkuperäistenkin suunnitelmien mukaan yritän nyt sinnitellä koulussa jouluun asti. Jokainen päivä siellä vaan on tuskaa, joten katotaan miten tästä selvitään.
Odotin niin paljon takas tanssisaliin pääsemistä. Mikään ei vaan oo niiinkun ennen. Ennen mun lähtöä valmistuin meijän erikoiskoulutusryhmästä kuten kaikki muutkin mun kaverit, joista nyt suurin osa opiskelee tanssia toisessa maassa tai kaupungissa. Joo käyn treenaamassa joka ilta, mut ei treenit oo enää samanlaisia. Meitä ei enää yritetä kehittää tavoittellisesti niinkun aina ennen, vaan käydään siellä tekemässä vähän samoja vanhoja juttuja. Kisatreenit on sitten asia erikseen, puoltoisttuntii viikossa on tavoitteellista treeniä hyvässä porukassa. Nyt oon ihan virallisestikin opettaja DCA'lla, jossa töitä oonki tehny jo monta vuotta. Mulla on vakituiset tunnit pari iltaa viikossa, minkä lisäks sijaistan yleensä muutaman päivän viikossa. Tykkään mun työstä, mut se on vaan tosi rankkaa. Kroppa on ihan hajalla koko ajan ja sillon kun neljän lastentunnin jälkeen pitäis mennä vielä omiin treeneihin, kaikki koulupäivän jälkeen, niin on kyllä kaikki energiahippuset kadoksissa.
Mulla on ihan maailman parhaat parhaat kaverit. Pieni ongelma on siinä, että tällä hetkellä kaikki asuu suunnilleen ympäri maailmaa. Ennen oltiin samassa porukassa koulupäivä, sieltä suoraan treeneihin ja yhentoist jälkeen vielä viinilasilliselle jonkun luokse, kunnes taas aamulla nähtiin koulussa. Nyt nään osaa mun parhaista kavereista kerran kuussa, sillonkin kaikki pitää suunnitella montaa viikkoa aiemmin. Pari kaveria asuu yhä lähellä, mut mikään ei vaan oo enää samanlaista.
Koulu on perseestä, duuni on rankkaa ja kavereitten näkeminen tosi vaikeeta. Mul ei oo enää mahollisuutta mennä päiväks rentoutuu rannalle tai lähtee disney worldiin viikonlopuks. Kaikist eniten mulla on kuitenki ikävä treeneihin Floridassa. Niinkun mä aina tännekin kirjotin, joka treenien jälkeen hymyilytti vaan ja oli ihan sairaan hyvä energia! Mulla on niin ikävä sitä. Treenit oli mun päivän kohokohta, sain niistä niin paljon irti. Meillä on täällä yliopiston Unisportilla sellanen "permantoakrobatia" -kurssi, josta olin ihan älyttömän innoissani.. kunnes se alko.. Aivan hanurista koko homma. Tai no joo ihan kivaa, mutta ei ees kuuma tullu tunnin aikana, se varmaan kertoo aika paljon. Hyvä ku en kotimatkalla ekalta tunnilta itkeny, olin odottanu tota niin paljon. Et olis jotain kivaa tekemistä.
tohon hetkeen kun voisin palata
Mulla on niin kova ikävä takas. Välillä vaan tulee sellasii järjettömii itkukohtauksii, ikävä on vaan niin kova, koko ajan. Ihmisiä, paikkoja, elämää ja ehkä kaikist eniten sitä, millanen ihminen mä olin siellä. Mulla on ikävä sitä Florida-Karitaa.
Ainut asia mistä nyt nautin on se, että saan asua mun mahtavan poikaystävän kanssa maailman ihanimmassa asunnossa. Parhaat hetken mun päivästä on se aamun 15 minuuttii kun syödään yhdessä aamupuuroa ja illalla yhelttoista kun tuun opettamasta ja treeneistä, ja saan kääriytyy sen viereen sohvalle. Siitä mä nyt oikeesti nautin, kaikki siinä välissä menee sellasella rutiinimoodilla valittaen siitä miten koulu on perseestä ja kroppaan sattuu ja on kylmä ja väsyttää. Oon varmaan kans tosi hyvää seuraa tällähetkellä. En jaksa innostuu mistään, enkä tehä ees kivoja juttuja vapaa-ajalla, vaan mielummin lahnaan sit peiton alla, mitä en oo ikinä ennen harrastanu..
Nonniin siinä kaikille niille, jotka on tullu valittamaan kun en oo kirjotellu! Ei oo ollu hirveesti aihetta. Oon nyt ihan jumissa mun elämän kanssa, ei aavistustakaan mitä pitäis tehä että jaksaisin taas nauttii tästä. En tiedä mikä tän blogin kohtalo tulee olemaan, haluaisin kirjottaa kivoista jutuista, mut niitä ei nyt oo. Varmaan aika hiljasissa meiningeissä mennään nyt. Kiitos hei.
Elossa ollaan! Pisin blogihiljasuus täällä ikinä.. :D En nyt nää hirveen oleelliseks tulla tänne joka päivä kertoo miten menin kouluun ja treeneihin ja kotiin niin päivittelen nyt vaan kuulumisia sillon tällön.. Mulla on edelleen tosi kova ikävä takas Floridaan. Suomessakin on nyt ihanaa uudessa ihanassa asunnossa, koulussa ja varsinkin treeneissä, mutta joka päivä ajattelen miten paljon ihanampaa olis Floridassa. Muitten auppareiden blogien lukeminen on menny vaan tuskaseks, en kestä lukee miten muut siellä nauttii.. :D Nyt kun ei ois mitään mikä pitäis mut täällä, oisin varmasti jo takas Floridassa.
Pari viikkoo sitten alko tosiaan yliopistossa orientoivalla viikolla, ja sen jälkeen onki ollu ohjelmaa aamust iltaan ja yöhön oikeestaan joka päivä. Ekat päivät leikittiin vaan laitoksella. Ajattelin et noist nimileikeistä ois päästy viimeistään lukiossa mut ei.. :D Ihmisiä löytyy kyllä joka lähtöön, mut tosi mukavaa porukkaa.
Kaikki on lähteny kyllä käytiin hirveellä rytinällä ja nyt elämä Floridassa tuntuu jotenki tosi kaukaselta. Jotenki sellaselta unelmalta vaan :D Treeneissä menee nyt melkein kaikki illat ja opetus- ja sijaistustarjouksia tulee tanssikouluilta taas niin paljon kun ehtii ja jaksaa vaan tehdä. Perjantaina oli aukkarit tän vuoden muodostelmaan, pääsin taas mukaan ja lauantaina treenattiinkin sitten koko päivä. Meillä on jenkki-koreografi, joka on tehny meijän muokan pari aiempaakin vuotta, ja rysäytettiin sitten koko 4min muodotelma valmiiks tossa lauantaina :D Melkeen vuosi viel kisoihin eli aikaa treenata riittää.. Oli kivaa päästä taas puhuu englantii ja meijän koreografi oli tietysti ihan fiiliksis mun jenkkienkusta.. :D Täällä on ihanaa treenata ja samaa aikaa mul on aivan jäätävän kova ikävä floridatreeneihin.
Fuksidinneriltä amarillossa
Koulukin on lähteny käytiin aika rytinällä. Eka viikko vaan leikittiin, pelattiin, syötiin ja juhlittiin. Orientoiva viikko päätty fuksibileisiin, joissa oli kyllä aika kova meno.. :D Eka kouluviikko sitte iskiki aika kovaa vasten kasvoja. Eipä oo paljoo hyvästä lukiomatematiikan osaamisesta tuolla hyötyy :D Ainaki analyysin kurssilla asiat vaan menee ohi kovaa ja korkeelta. Sit istut siel luentosalis ihan sillee et mitä helvettii mä täällä teen.. Tykkään tosi paljon koko tosta yliopistomeiningistä, ala ei vaan nyt oo ihan kohillaan.
Jeejee valmiin opettaa 4h lastentunteja!
Ihanaa on ollu että saa taas elää omaa elämää. Kukaan ei päätä mun aikatauluja mun puolesta, vaan voin ihan oikeesti tehä asioita miten ja millon mua huvittaa. Poikaystävän kanssa asuminen on ihan parasta ja treenaaminen ihanaa. Voin laittaa ruokaa sillon ku haluun ja lähtee ulos millon huvittaa. Se on kyllä luksusta. Mutta hitto kun on kova ikävä takas. Mulla on niin kova ikävä mun perhettä ja tyttöjä, Randyä, Katjaa ja muita floridakavereita, treenejä, sitä lämpöä ja rantoja, sitä että voit vapaaviikonlopuks lähtee vaan chillaa Orlandoon, mennä cheesecake factoryyn syömään ja Walmartiin shoppailemaan. Ahhhh en kestä. Kai tähän on vaan paras tottuu, että koko mun loppuelämän mulla on aina ikävä johonkin.
Mun rakas pieni 11-vuotias sisu, jonka molemmat lonkat on leikattu, toinen alle kolme viikkoa sitten. Sydänkin vähän reistailee. Mutta niin se vaan jaksaa taistella ja on toipunu tosi hyvin :)
Niin vaan tännekki alkaa sopeutuu. Muistan vielä miten ekana päivänä Suomessa olin varma, etten enää ikinä tuu nauttii tästä. Tuli kyllä kulttuurishokki mulla pahempana kotiin palatessa, kun maailmalle lähtiessä. Vaikka kaikki kaverit ottikin mut innoissaan vastaan, niin silti tuntu että oon ihan ulkona kaikesta. Samaan aikaan ärsytti joka toinen vastaantuleva asia, kun on niin erilaista kun jenkeissä. Nyt parin viikon jälkeen alkaa olee parempi fiilis ja varsinkin tällä viikolla tehty muutto on kyllä piristäny tosi paljon! Treenaaminen on myös ollu ihanaa, vaikkei meillä samaa vanhaa parasta treeniporukkaa ookaan. Ens viikolla alkaa myös opetukset ja se on ihanaa!! Eilen tein lämppäreitä ja tuntisarjoja ja siis kun ei vuoteen oo tehny niin jotenkin niin helppoa kun ei oo ideat ihan lopussa.. :D En malta oottaa lastentunteja myöskään sen takii, että mulla on ikävä lapsia mun ympärillä. Eilen kattelin mun ikkunasta pieniä lapsia puistossa kurahaalarit päällä niitten äitien kanssa ja lähellä oli etten menny kysyy et voinko mennä rakentaa hiekkakakkuja niitten kanssa..
Tällä viikolla on tosiaan muutettu Oulan kanssa yhteen ja on ollu ihanaa! Meijän asunto on TÄYDELLINEN! Mä rakastan tätä niin paljon. Kaikki on uutta ja hienoo ja tilaa yli tuplasti enemmän kun mun edellisessä. Mulla on pesukone ja parveke ja integroitu tiskikone?!? Larun bussit menee toiselta puolelta ja meri toisella puolella ja tää on niin ihana tällänen kylä. PLUS saan asua ton ihanan ihmisen kanssa?! Voi jeesus kun nyt menee hyvin.
Muuttopäivän ruokaa Kaaren spaghetteriassa. Siis tänne on noussu näit uusii ostoskeskuksii ku sienii sateella.. Kaari Kantsussa ja Ainoa Tapiolassa! Tapiola on kyllä remontteineen vielä samanlainen sotku ku ennen mun lähtöä..
Huomenna alkais koulu orientaatiopäivällä?! Siis tulee kyllä olee tosi outoo taas mennä koulun penkille. Vähän jännittää, mutta innostusta kylmiin aamuherätyksiin ei oo kyllä yhtään. Mut eiköhän tää tästä. Jos jotain kiinnostaa millasta on opiskella Helsingin yliopistossa matematiikkaa niin eiköhän siitä jotain tänne tuu. Mul ei oo vielä minkäänlaista aavistusta?
10 päivää Suomessa! Täytyy kyllä sanoo, että tuntuu kun en ois koskaan ollutkaan missään.. Kaikki on jotenkin niin samanlaista, ihan oikeesti mikään ei oo muuttunu. Nyt oon oppinu jo nauttii asioista täällä, mutta takas floridakotiin on kova ikävä.
Viikonloppu oltiin mökillä. Vaikka vettä tulikin kaatamalla vähän väliä ja ulkona oli jäätävän kylmä, oli ihanaa päästä tonne rauhaan. Oltiin koko porukalla - vanhemmat, sisko ja sen poikaystävä, ja minä ja oula. Oli taas niin ihanaa. Ei tehty muuta kun syöty ja juotu ja saunottu ja uitu ja se oli just täydellistä! Matkalla käytiin moikkaamassa mun isovanhempia, joita oli kans ihana nähdä pitkästä aikaa.
Meikitön mökkiselfie mun rakkaan pienen kanssa! :)
Mökiltä tultiin sitten suoraan kaverin läksäreihin ja näin vielä monia ihania ihmisiä, joita en oo ehtiny vielä paluun jälkeen nähdä, joten oli tosi kivaa! Nyt vielä viimenen viikko tässä lomailua ennen koulun alkua (APUA) ja ylihuomenna olis myös muutto tehtävänä!! Oon kyllä tosi innoissani :)) Siis muutosta, en koulusta.. JA HUOMENNA ON MUN 20-VUOTIS SYNTTÄRIT! On tää nyt vähän hassua kirjotella mun kuulumisia kun ei oo enää auppariarkea, mutta ehkä tää tästä taas lähtee uuden koulun myötä :)
Huomenta! Istun sängyllä mun Kampin 21-neliöisessä purkissa.. Tänne mulla oli niin ikävä koko vuoden ja nyt on kyllä ollu ihanaa olla täällä. Tää oma rauha.. Rakastan sitä, että tuun mun talon ovesta ulos ja oon keskellä keskustaa ja ihmisiä on joka paikassa. Rakastan ikkunan takaa kuuluvia ratikan ääniä ja ennenkaikkea sitä, etten oo riippuvainen kenenkään muitten menoista. Tässä siis ollaan Oulan kanssa ens keskiviikkoon, jolloin sitten muutto ensimmäiseen yhteiseen asuntoon! :)
Mitäs tässä nyt onkaan tapahtunu.. Nukuin melatoniinin avulla ensimmäisen yön toissayönä!! Siis oli ihanaa nukkua.. Ja tiistaina mulla oli Oulan broidin ja sen tyttöystävän hauvavauva päivähoidossa! <3
Tiistai-iltana käveltiin Sarlon kanssa tohon Kaivarin rantaan. Oli semmonen ihanan viilee ilma, siis tää on varmaan ollu eka kerta mun elämässä kun nautin viileestä ilmasta. On ihanaa kun voi hengittää, toisin kun siinä Floridan kosteudessa. Istuttiin siinä sitten Carusellin terdellä pullaa syöden ja sit kun tuli vilu niin hengattiin mun luona vielä tovi. Ihanaa kun on taas mun parhaat kaverit ympärillä! <3 Samalla on toki vieläkin kova ikävä takas. Mulla on ikävä mun hostperhettä, Katjan perhettä ja tietysti Randyä. Randyn kanssa ollaan puhuttu puhelimessa melkeen joka päivä, mut on se hassuu kun oltiin niin paita ja peppu ja nyt ei voida ees nähä ties kuinka moneen kuukauteen.
Eilen olin taas tanssitunnilla ja oli taas ihanaa. Että on ollukki tota ikävä. Ja samaan aikaan niin ikävä tumbling-tunneille.. Mutta varmaan alotan täälläkin jotain sen tapasta tossa syyskuussa, katsellaan ;)
No hei tääl mennään nyt ihan suomalaisena!! Lentoja Floridaan kattelen kyllä edelleen, haaveilen siitä et jos vois olla kolme kuukaut talvee täält paossa, mut pitää varmaan käydä vähän kouluu kans, nii ehkä semmonen kahen viikon reissu vois olla vähän realistisempi ainaki nyt tähän hätään.. Mutta edelleen on kyllä se olo että takas pitäis päästä.. Kattelen instagramista muitten aupparien cheesecake factory kuvia ja luen blogeista miten ne tekee aupair-duunia ja nyt jo mul on sellanen olo et menisin takas mun aupairelämään mielelläni koska vaan.. :D Vaikka tossa pari viikkoo sitten laskin tunteja sen loppumiseen. Kyllä tää on tämmöstä..
Ihan sekasin mä oon vieläkin kaikesta. Unirytmi on ihan jossain.. Eilen heräsin tosiaan neljältä iltapäivällä ihan syvästä unesta, niin sitten tietenkin viime yönä en nukkunut ollenkaan, vasta kun sen jälkeen kun Oula lähti jo duuniin. Sit tuli tietysti uni kun oli jenkkienkin ilta ja sitten uni maistu kyllä oikein hyvin taas pitkälle iltapäivään asti ja sittenkin sai repiä ittensä sängystä.. Tää jet lag on kyllä niin ihanaa. Ajattelin et ois samanlainen kun lomalta palatessa, mut näköjään iskee vähän pahempana ku oli niin tottunu toiseen rytmiin.
Eilen pelattiin koko porukalla monopolia viinilasillisten äärellä ja tehtiin hyvää ruokaa. Muutenkin ollaan nyt hengattu tuolla Espoossa mun porukoilla nää päivät Oulan kaa ja sit kun Hanna ja Markokin on siellä paossa hellettä, niin on ollu tosi ihanaa!! Kaikki koolla. :)
Noh, tänään sitten kun vihdoin sain itteni ylös niin tulin ekaa kertaa mun Kampin asunnolle, joka on meillä tässä siis pari viikkoa käytössä ennenku saadaan toi meijän yhteinen kämppä. Oli ihanaa tulla tänne ja tuli kaikki ihanat muistot mieleen.. :D Vuoden ehin tässä asuu ennen mun lähtöö ja siinä vuodessa kyllä kerty aika hyviä tarinoita täällä.. Anywaaaay.. Sit näin Saraa ja menin mun ekalle tanssitunnille reilusti yli vuoteen!!!! Onneks tuli tuolla treenattuu niin on notkeus ja lihakset jokseenkin tallessa, mutta piruetteja en oo pyöriny vuoteen niin vähän hirvitti.. Mut oli tosi ihanaa!! Kyllä sieltä muistu kaikki jutut ja oli siis kyllä niin kivaa. Muistaa taas että miks totaki lajii tekee.. Dca'lle kun meni niin ihanku ois ollu taas kotona. Jee hyvä tästä tulee!
Sit käytiin ostaa Saran kaa vesimeloonii (nyt taas oikeesti teitä kiinnostaa varmaan ihan sairaasti), Oula tuli kans duunista ja tultiin tähän mun luo vähäks aikaa. Vesimelooni ei maistunu miltään Floridan meloonien jälkeen :( Ja ruokahaluu mul ei muutenkaa oo viel tullu ton paluun jälkeen ihan hirveesti.. että sitä odotellessa!!
Tänään taas käveltiin tossa keskustassa ja koko ajan mä vaan katon ympärille ja oon sillee "wauuu" kaikesta.. :D Helsinki on kyllä kaunis kesällä. Kaikki ihmisetki näyttää niin kesäsiltä ja onnelliselta. Ja omg suomalaiset lapset näyttää aina niin kilteiltä ja hiljasilta?! Tuolla ruokakaupoissa ne pitää vanhempien kädestä kiinni ja kävelee siinä vieressä kiltisti ja hiljaa?! Tollasta ei kyllä tuolla rapakon takana tullu todistettua juuri koskaan.. Silti.. Tästäkin epäkohdasta huolimatta.. Haluun takasin!!!
No toinen päivä Suomessa on menny jo huomattavasti paremmin ku ensimmäinen!! ..sen jälkeen kun heräsin joskus neljältä iltapäivällä. Vieläki oon sekasin ku käki kellossa, mutta tänään on jo hymyilyttäny aika paljon!
Aamulla heräsin ihan pirteenä joskus seittemältä, mut yheksältä olin taas ihan unessa ja sitten Oula yritti tökkii mua hereille koko aamupäivän, mut mä en saanu itteeni hereille yhtään. Illaks sain sitte kuitenki itteni ylös ja ulos ja näin Jennyä, Saraa, Nooraa ja Vilmaa mbarin terdellä! Istuttiin siinä ihan liian kauan, Oulakin liitty seuraan kun pääsi duunista ja myöhemmin siirryttiin sit vielä iggeen ja mä sain mun kauan himoitseman lohikeiton!! c(:
Vähä meinasin välillä nukahtaa pöytään, mut oli kyllä niin ihanaa olla taas parhaitten kavereitten kanssa. Kaikki on ihan niinkun aina ennenkin, mitä nyt vähän työpaikat, asunnot ja miehet muuttunu. Stadissa käveleminen on vieläkin tosi outoa, niin kun on juomien ja ruokien tilaaminen suomeks ja kaikki muukin yksinkertanen. Mua myös ärsyttää ihan tyhmät jutut kuten se, että radiossa puhutaan suomea ja ohjelmissa on tekstitykset.. Mut kai tää kuuluu tähän! Vähitellen taas suomalaistutaan..
Istun nyt sängyllä mun vanhempien takkahuoneessa, Oula nukkuu vielä vieressä. Mistähän ees alottaisin tän kirjottamisen.. Sanotaan nyt niin että ei menny kyllä toi kotiinpaluu ihan niinku suunnittelin. Mut palataan eka vielä vikaan iltaan Floridassa.
Keskiviikkona tosiaan kun olin saanu kamat kasaan niin lähettiin Randyn kanssa käymään Katjalla. Oltiin siinä pari tuntia, mä sanoin niille vielä heipat ja sit mentiin siinä vieressä Traditioniin jossa oli food trucks -tapahtuma. Tonne siis ajaa ympäri Floridaa tollasia pienyritys-ruokarekkoja, joista saa tosi hyvää ruokaa ja paikalla oli varmaan parituhatta ihmistä. Illalla kun tuli pimee niin oli vielä ilotulitukset, ja tooosi hienot olikin! Aika täydellinen viimenen ilta oli kyllä.
Ja ahh tuolla on niin kaunista!!! Tätä ei oo mitenkään muokattu, joten arvaatte varmaan miten hienolta näytti oikeesti! Ton jälkeen yöllä mentiin sit vielä mun viimesille Walmart-shoppailuille ja sitten pakkailinkin tavaroita tosi myöhään yöhön, ja silti kaikki laukut jäi reiluisti ylipainosiks.
Aamulla sit alko matka kohti lentokenttää. Käytiin Randyn kaa aamupalalla matkalla, sopivasti kentällä oltiin parii tuntii ennen ja mulle sattu vielä ihana lentokenttätäti, joka sääli mun pitkää yksinäistä matkaa niin paljon että anto mun kaikkien ylipainosten laukkujen mennä.. :D Sit heipat Randylle ja itkukshan se taas meni, vaikka jotenki ajattelin että olisin niin innoissani ettei tuntuis missään..
Lennot meni kaikki tosi hyvin, sain jopa nukuttuu yölennolla. Ruotsista 40min lento tuntu ihan bussimatkalta ja hups sit oltiinki jo Helsinki-Vantaalla. Alko kyllä hymyilyttää lentokoneessa jo tosi paljon, kun alko näkyy tuttuja maisemia ja kuuli ihmisten puhuvan suomee.
Oli kyllä ihan oikeesti maailman paras hetki, kun tulin niistä ovista läpi ja mun ihanat ystävät ja Oula oli siellä. Siitä aika tosi monen halauksen jälkeen lähettiin vaan ajamaan keskustaan ja sit kyllä meni ihan oudoks kaikki.. :D Siis mä kattelin ikkunoista ulos ja kyyneleet vaa alko valuu pitkin poskii. Kai väsymyksellä oli kans jotain tekemistä mut mulle tuli jotenki semmonen olo et mä en yhtään kuulu tänne. Siis Helsinkiin, johon mä todellakin kuulun. Oli varmaan vaan jotenki niin overwhelming kaikki.. Mentiin Sokoksen sinne ylös Loisteeseen terdelle ja sen sijaan et nauttisin Helsingin tosi kauniista näkymistä, en pystyny lopettaa itkemistä. Itkin kai samaan aikaan onnesta et näin mun rakkaita, ja samaan aikaan olin ihan valmis menee takas lentokentälle ja Floridaan. En todellakaan ajatellu et itkisin mun maailman parhaimpana päivänä, jota oon odottanu koko viimesen vuoden. Mulla on vaan tosi kova ikävä takas. Nyt kun joku antais lentoliput Floridaan niin en miettis hetkeekään.
Tultiin sit Oulan kanssa meijän porukoiden luo Espooseen, jossa näin myös mun rakkaan koiran, siskon ja sen poikaystävän. Itkusta ei tullu loppua. Sit oli pakko vaan mennä nukkumaan tollon kahelta iltapäivällä, olin jotenki ihan sekasin. No siihen sit ekaa kertaa rauhotuin Oulan viereen ja heräsin joku viis tuntii myöhemmin silmät ihan turvonneina. Illalla syötiin meijän takapihalla ihanaa ruokaa, mutta mä vaan jumitin. En kyenny keskusteluihin enkä mihinkään muuhunkaan.
Nyt on sitte eka yö nukuttu täällä ja vieläkin jumittaa. Oon vaan lukenu niin monesta auppariblogista siitä täydellisestä ekasta päivästä kotona ja mullakin oli tosi kovat odotukset että toi on mun elämän onnellisin päivä, mut ei se ollu, ei todellakaan.. Enkä ees osaa tarkkaan sanoo miks itkin koko päivän, oli vaan jotenki ei niin hyvä olla kun olin kuvitellu. Puhuin illalla vielä Randyn kanssa ja itkin vähän lisää, siis huhhuh. No, tänään on tarkotus nähä vielä vähän lisää kavereita illalla stadissa. Eiköhän tää tästä. Kirjotan taas vähän järkevempiä ajatuksia kun sellasia löytyy. Nyt oon vaan ihan tosi sekasin.
