I'm home!! Or am I?

Istun nyt sängyllä mun vanhempien takkahuoneessa, Oula nukkuu vielä vieressä. Mistähän ees alottaisin tän kirjottamisen.. Sanotaan nyt niin että ei menny kyllä toi kotiinpaluu ihan niinku suunnittelin. Mut palataan eka vielä vikaan iltaan Floridassa.

Keskiviikkona tosiaan kun olin saanu kamat kasaan niin lähettiin Randyn kanssa käymään Katjalla. Oltiin siinä pari tuntia, mä sanoin niille vielä heipat ja sit mentiin siinä vieressä Traditioniin jossa oli food trucks -tapahtuma. Tonne siis ajaa ympäri Floridaa tollasia pienyritys-ruokarekkoja, joista saa tosi hyvää ruokaa ja paikalla oli varmaan parituhatta ihmistä. Illalla kun tuli pimee niin oli vielä ilotulitukset, ja tooosi hienot olikin! Aika täydellinen viimenen ilta oli kyllä.

Ja ahh tuolla on niin kaunista!!! Tätä ei oo mitenkään muokattu, joten arvaatte varmaan miten hienolta näytti oikeesti! Ton jälkeen yöllä mentiin sit vielä mun viimesille Walmart-shoppailuille ja sitten pakkailinkin tavaroita tosi myöhään yöhön, ja silti kaikki laukut jäi reiluisti ylipainosiks.

Aamulla sit alko matka kohti lentokenttää. Käytiin Randyn kaa aamupalalla matkalla, sopivasti kentällä oltiin parii tuntii ennen ja mulle sattu vielä ihana lentokenttätäti, joka sääli mun pitkää yksinäistä matkaa niin paljon että anto mun kaikkien ylipainosten laukkujen mennä.. :D Sit heipat Randylle ja itkukshan se taas meni, vaikka jotenki ajattelin että olisin niin innoissani ettei tuntuis missään..

Lennot meni kaikki tosi hyvin, sain jopa nukuttuu yölennolla. Ruotsista 40min lento tuntu ihan bussimatkalta ja hups sit oltiinki jo Helsinki-Vantaalla. Alko kyllä hymyilyttää lentokoneessa jo tosi paljon, kun alko näkyy tuttuja maisemia ja kuuli ihmisten puhuvan suomee.



Oli kyllä ihan oikeesti maailman paras hetki, kun tulin niistä ovista läpi ja mun ihanat ystävät ja Oula oli siellä. Siitä aika tosi monen halauksen jälkeen lähettiin vaan ajamaan keskustaan ja sit kyllä meni ihan oudoks kaikki.. :D Siis mä kattelin ikkunoista ulos ja kyyneleet vaa alko valuu pitkin poskii. Kai väsymyksellä oli kans jotain tekemistä mut mulle tuli jotenki semmonen olo et mä en yhtään kuulu tänne. Siis Helsinkiin, johon mä todellakin kuulun. Oli varmaan vaan jotenki niin overwhelming kaikki.. Mentiin Sokoksen sinne ylös Loisteeseen terdelle ja sen sijaan et nauttisin Helsingin tosi kauniista näkymistä, en pystyny lopettaa itkemistä. Itkin kai samaan aikaan onnesta et näin mun rakkaita, ja samaan aikaan olin ihan valmis menee takas lentokentälle ja Floridaan. En todellakaan ajatellu et itkisin mun maailman parhaimpana päivänä, jota oon odottanu koko viimesen vuoden. Mulla on vaan tosi kova ikävä takas. Nyt kun joku antais lentoliput Floridaan niin en miettis hetkeekään.

Tultiin sit Oulan kanssa meijän porukoiden luo Espooseen, jossa näin myös mun rakkaan koiran, siskon ja sen poikaystävän. Itkusta ei tullu loppua. Sit oli pakko vaan mennä nukkumaan tollon kahelta iltapäivällä, olin jotenki ihan sekasin. No siihen sit ekaa kertaa rauhotuin Oulan viereen ja heräsin joku viis tuntii myöhemmin silmät ihan turvonneina. Illalla syötiin meijän takapihalla ihanaa ruokaa, mutta mä vaan jumitin. En kyenny keskusteluihin enkä mihinkään muuhunkaan.

Nyt on sitte eka yö nukuttu täällä ja vieläkin jumittaa. Oon vaan lukenu niin monesta auppariblogista siitä täydellisestä ekasta päivästä kotona ja mullakin oli tosi kovat odotukset että toi on mun elämän onnellisin päivä, mut ei se ollu, ei todellakaan.. Enkä ees osaa tarkkaan sanoo miks itkin koko päivän, oli vaan jotenki ei niin hyvä olla kun olin kuvitellu. Puhuin illalla vielä Randyn kanssa ja itkin vähän lisää, siis huhhuh. No, tänään on tarkotus nähä vielä vähän lisää kavereita illalla stadissa. Eiköhän tää tästä. Kirjotan taas vähän järkevempiä ajatuksia kun sellasia löytyy. Nyt oon vaan ihan tosi sekasin.