Benihana

On tää vaikeet ku en taas eilen kirjottanu nii nyt on taas kaks tuhatta asiaa mielessä, mut yritän tähän nyt saada niistä pari!

Kylmyys on vihdoin ohi ja täällä on päästy näihin perus "talvi"lämpötiloihin. Ihanaa!! En tiiä miten ikinä selviin enää talven yli Suomessa, tääl oli kaks viikkoo kylmä (päivälämpötilat 17-22) ja mul meinas hajoo pää, että en kestä tätä kylmää. Ja tällä ei oikeesti oo tarkotus vittuilla niille jotka kituu täl hetkel 50 astetta kylmemmässä, päin vastoin täältä tulee kyllä kaikki sympatiahippuset sinne. Tähän ilmastoon vaan oikeesti tottuu todella nopeesti ja seitsemen kuukauden lähes jokapäiväisen helteen jälkeen, kyllä, 17 astetta tuntuu iholle tosi kylmältä. Oon aina ollu semmonen vilukissa, ens talveks sit varmaan lukittaudun sisälle peittojen alle. JOOOO voisin nukkuu talviunta!!! Must tulee muumi. Noni nyt tuli seki sit päätettyä! 

Aha tästä postauksesta tulee nyt tällänen säätiedotus, mut siis eilen aamulla luulin et oli tullu maailmanloppu, kun avasin oven ja ihan ku koko maailma ois ollu poissa, pelkkää tyhjää edessä. Siis täällä oli niiiin paljon sumua, ettei ihan oikeesti nähny kättä pidemmälle. Kiva oli ajaa tytöt koulubussille ku ei voinu muutaku muistella et missäs se tie kurvaa vähän oikeelle ja toivoo ettei siellä kävele mitään pieniä koululaisia edessä. Hätävilkut päällä taas ajeltiin, ja ne oliki ainut osa mikä muista autoista erottu. Näytti kyl tosi pelottavalt ku koko maailma oli vaan harmaata, jossa välillä aina liikahti joku valo jossain. Nää on tällasiä, mitä ei kyllä Suomessa nää. Kovasti yritin ottaa havainnollistavaa kuvaa, mutta kamera tarkentaa niin, että kuvasta näkyy vielä paljon paremmin eteenpäin kun paljaalla silmällä. Tätä kesti jonkun vajaan tunnin, jonka jälkeen sumu hälveni ja aurinko paisto ihan täysillä. Kuva viel näyttää siltä et olis pimeetä ja myrskystä, mut tosiaan aurinko oli just noussu kirkkaalle taivaalle, sumu vaan blokkaa sen kokonaan.

Tänään päivällä olin taas treenaamassa tumblingia (koht voin alkaa näistki laittaa tänne videoit mut antakaa viel pari viikkoo treeniaikaa :D) ja skypettelin äitin kanssa pitkästä aikaa. Ja ilta oli tänään ihana!! K:lla on huomenna 11-vuotissynttärit, ja oltiin tänään birthday dinnerillä Benihana nimisessä paikassa, ja siis ei taivas. Paikka on tollanen jossa ruuat kokataan sun nenän edessä, ja siis sitä ruuan määrää.. Ensin tuli juomat, sitten keitto ja sitten salaatti, joiden jälkeen oli jo ihan kylläinen olo. Mutta sit alko vasta oikee ruokailu.. riisiä, jonka seassa kanaa, kevätsipulia, kananmunaa ja mitä kaikkea ihanaa, katkarapuja, montaa erilaista kastiketta, kuullotettuja sipuleita, kesäkurpitsaa.. ja oikeestaan sitten päästiin vasta pääasiaan: ihan mielettömän ihanaa kanaa JA sisäfilepihviä. Kaikki tuli silleen vähitellen ihan kuumana ja kaikki maistu taivaalliselta. Kokki piti hienoo showta yllä koko ajan, ihan älyttömän hienoi temppui teki niil lastoilla, heitteli katkaravun pyrstöjä hattuunsa, rakenteli kaiken maailman sipulitulivuoria, joista tuli "savua" ja alla näkyy kananmunakalkkuna, joka sekin synty parissa sekunnissa!

Siinä istuttiin monta tuntia, ja lopuks tuotiin sitten vielä jätskit siihen nenän eteen, olihan sekin syötävä ja nyt tuntuu ettei tarvii taas viikkoon syödä mitään. Mutta herkkuu oli!

Viime viikosta

Noniin kestää taas näköjään tovi palata tähän jokapäiväseen kirjotteluun! Haluun nyt vaan päästä ajantasalle täs mun elämässä niin kirjotan nopskasti meijän viikosta Hannan kanssa ja lätkin jotain kuvia.. Kuvat vielä toissaviikolta.. no.. koska.. niitä on joku kaksmiljoonaa. Ja ihan sekasessa järjestyksessä.. no.. koska.. haluun koht nukkumaan.

Noniin edellisesta jatkaen kun oltiin pojille sanottu heipat, ajattiin takas Port St Lucieen mun kotiin. Mun täyty siis palata töihin, mutta isosisko jäi vielä viikoks mun seuraks. Lauantaiaamuna mun rukoukset kävi toteen ja hostdad ilmotti että voin pitää vielä koko viikonlopun vapaata. IHANAT HOSTVANHEMMAT. Olin ollu just 8 päivää lomalla ja sain vielä kaks lisää. Ei ollu ihan parhaat fiilikset muuten, ja toi oli ihana piristys. Pakkauduttiin taas vaihteeks Hannan kanssa autoon ja ajettiin West Palm Beachiin päiväks shoppailemaan ja hengailemaan. Sunnuntaina kävin päivällä treeneissä, ilta pyörittiin taas ulkona ja käytiin syömässä Bonefish Macissä.

Maanantaina tytöillä ei ollu koulua, koska oli taas joku juhlapyhä, mut mentiin Hannan ja tyttöjen kanssa leffaan ja syömään, mikä tekee kyllä työpäivästä aina helppoa. Tytöt oli kyl ihanii, varsinki E oli niin innoissaan Hannasta, koko ajan roikku sen kädessä ja kyseli kaikkee ja pyys Hannaa kattoo sitä ja tätä ja tota. Oli kyllä tosi hassuu olla töissä isosisko seurana, mut tosi kivaa ja piristävää! Tiistaist eteenpäin tytöt oli taas päivät koulussa, mä kävin aamulla taas treenaamassa tumblingia (siis jos jollekki ei viel aikasemmist selvinnyt, niin oon tästä niin innoissani!!! mut hypetän lisää taas johonki toiseen postaukseen..) ja päivät shoppailtiin, hengailtiin ja syötiin. Siis oli kyllä isosiskon seura ihan parasta.

Ja niin taas tämäkin hyvä loppu aikanaan. Tuli torstain ja taas ajeltiin Miamiin. Lähettiin jo heti aamulla aikasin ja mentiin shoppaamaan vielä viimeset grammat hannan matkalaukuista täyteen. Hostit taas loisti ihanuudellaan, kun sain viestin että ei tarvii tänään tulla neljäks töihin, vaan sain hengata Hannan kanssa viimesetkin hetket. Ja ei helvetti mä vihaan tota Miamin kenttää! Pari viikkoo sitte sinne ajaessani olin maailman onnellisin tyttö, mutta joka kerta sen jälkeen on tullu vaan paha olo jo niist ekoista airport-kylteistä. Treenistä oli kuitenki selkeesti ollu apua ja säästyin pahimmalta lentokenttädraamalta, mutta siin vaiheessa ku yksin istuin autoon parkkihallissa niin tuli kyllä taas niin yksinäinen olo, ei ollukaan enää ketään kelle höpöttää koko matkaa ja joka tajuu ihan kaiken. Tuskanen matka oli, ja sitä ei helpottanu yhtään ihan jäätävät ruuhkat, ajoin Miamist kotiin melkeen neljä tuntia kahen sijaan.

Viikonloppu meni aika pitkälti töissä ja tänään oli kyllä tuskasta herätä 5.45 kelloon. Oli kuitenki pitkästä aikaa tosi lämmin päivä, mittari näytti varjossa 84 eli noin 29 astetta, joten tää tyttö suuntas beachille. Pääsin ulkoiluttamaan mun tosi hienoo uutta uimapukuu, ja löhösin siellä joku kolme tuntia  Hannan tuomien suomalaisten lehtien kanssa. Siis täytyy kyl sanoo et elämä on huomattavasti parempaa noitten visiitin jäljeen, mulla on suklaata iha yltäkylläisyyteen asti, brunberin toffeepaloja, kymmenen pussia ruisleipää pakkasessa, bepanthenia, oikeeta meikinpesuainetta, kaardemummaa ja kaikkea muuta elintärkeetä. Uimaan en beachillä päässy no.. koska.. siellä oli haita. Jep ihanku niist rantasarjois, mitä tulee telkkarist, ne lifeguardit vihels äkkii kaikki vedest pois, ja laitto mustan no swimming lipun ylös. Joku kävi sielt kopist kysyy syytä, kun aaltojakaan ei ollu paljon yhtään, ja nopeesti alko rannal kiertää huhu jostain 6-8 foot long (180cm-250cm) haista. Jengi osotteli sinne merelle ja siellä kyl näky semmonen vaalee liikkuva kohta, joka aina katos välillä veden alle, mutta tiedä sitten oliko oikeesti hai.. Mut muuten yks päivä nähtiin E:n kanssa ihan aika läheltä manatee (en tiiä onko tälle suomalaista sanaa, sellanen joku hylje tai norppa mikä onkaan pullukka). Oli aika hassua!

Ja asiaaan.... täytyy kyllä sanoa, että vaikka nää heipat oli kyllä varmaan vaikein asia tänä vuonna, niin samalla oli sellanen olo, etten lähtis täältä kotiin vielä mistään hinnasta. Sinäkin päivänä, kun Hanna lähti, oli Suomessa suunnilleen 50 astetta kylmempää kun täällä. Mä rakastan tätä lämpöä, kulttuuria, mun työtä, mun hostperhettä ja sitä, että joka päivä oppii jotain uutta.

Ooh Potter maailman butterbear eli kermakola on HERKKUA c(:

people dryer

Piti laittaa jättimäiseks, niin näkee lukea tekstin..

I'M BACK!

Ääähpuuuhpäääh en nyt tiiä mistä alottaa!!! Viimesestä blogikirjotuksesta on nyt kaks viikkoa ja tässä välissä on ehtiny tapahtua satamiljoonaa asiaa. Oon käyny läpi ihan jotain sellasia onnen tunteita, joita en tienny ees olevan olemassa, mutta kaikki hyvä loppuu ainakanaan ja rakkaista irti päästäminen oli hands down vaikein hetki tänä vuonna.

Oon tässä yrittäny pohtii tapaa, millä saisin kaikki kaks miljoonaa kuvaa, jokapäivän tarinat ja fiilikset itelleniki fikusti ylös, ja ehkä vielä niin, että jokuu jaksaa tätä lukeakin.. Kirjotan nyt highlighteista ja seuraavaan postaukseen sitten lyhyesti ja kuivasti päiväohjelmat, niin tulee ainakin muistiin.. Kuvia laitan tähän rändömillä muutaman noista miljoonasta, lisää tulee sitte myöhemmin.

Torstaina 9. tammikuuta lähin ajamaan alas hakemaan mun poikaystävää, siskoa ja sen poikaystävää Miamin kentältä. Väitän, että ihan oikeesti hymyilin ton koko parin tunnin ajomatkan taukoomatta, fiilis oli kyllä ihan uskomaton. Olin kentällä just sillon kun koneen piti laskeutua ja löysin "International Arrivals" kohdan, jonka kohdalla oli paljon ihmisiä odottamassa nimilaput, kukat, ilmapallot, mitä kelläkin kädessä. Seisoin siinä tuijottaen sitä aukkoa, josta ihmisiä virtas ulos ja mun sydämen syke oli kyllä ihan älytön. Seisoin siinä ikuisuuden ja kuulin muidenkin puhuvan, että ovat jo pari tuntia odottaneet, vaikka kone oli jo laskeutunut. En saanu ketään kiinni, enkä ollu ees varma olinko oikeessa paikassa, mutta toista tuntia siinä seisoin ja tuijotin. Sit se hetki, se hetki ku näät ne siellä lasin toisella puolella kävelemässä sitä oviaukkoa kohti. Ihan ajattelematta juoksin sen väkijoukon läpi sellanen hymy naamalla et oksat pois. Ja se halaus oli elämäni paras halaus!! Seuraavat hetket meni vaan tuijotellessa toisia että ei helvetti onks nää nyt oikeesti tässä. Se fiilis on niin epätodellinen!! Tostaki hetkestä olin nähny unta joku kolkyt kertaa ja se hetki tuntu vaan yheltä unelta lisää. Olin niin onnellinen.

Pakattiin tavarat mun minivaniin ja alotettiin meijän roadtrip kohti Orlandoa. Pysähdyttiin matkalla mun kotona tiputtamassa 10 pussia ruisleipää pakkaseen ja Orlandoon saavuttiin joskus myöhään yöllä. Meijän hotelli oli täydellinen!! Meillä oli semmonen varmaan vajaa 100 neliöinen asunto, jossa mulla ja oulalla jäätävän iso masterbedroom ja ihan naurettavan iso sänky, sellanen 2mx2m, että mä oisin voinu nukkuu starfish asennossa ihan miten päin vaan. Samassa tilassa iso hot tub, kunnon luksuskylppäri ja parveke. Kelpaa! Tässä asuttiin ekat kuus päivää. Orlandossa käytiin Universalin molemmissa teemapuistoissa, gatorlandissä ja shoppailemassa outleteilla. Oltiin Hannan kanssa käyty Universalin peruspuistossa vuosia sitten, ja ihana oli mennä uudestaan. Noi on kyllä ihan mahtavia paikkoja, kaikkien pitäis päästä käymään. Viimeks kun täällä oltiin, toisen puiston potter-maailma oli vielä rakenteilla, ja me ollaan hannan kanssa odotettu nyt yli neljä vuotta sinne pääsyä. Oli kyllä ihan MAHTAVA. Kaikki oli tehty niin hienosti pienen pieniä yksityiskohtia myöten ja linnan sisällä oleva vähän niinku 3D sisävuoristorata (mitkään sanat ei riittäis kuvailemaan sitä mikä se oli oikeesti) oli jotain ihan älytöntä. Niinku 3D-leffa, jossa ite liikut mukana. Luulin ihan oikeesti olevani luudan päällä, lentävän tylypahkan yllä ja pelaavan huispausta. Sitte välillä lennettiin Tylypahkaan sisään, jolloin se 3D meininki loppu ja lennettiin oikeesti siellä linnan sisällä, kunnes taas lennettiin "ulos". Kaikki hahmot näytti niin aidoilta, et tuli ihan semmonen iiik harry potter on tossa olo. Siis tää kuulostaa nyt niin urpolta, mut se on vaan koska se oli niin siistii ettei sitä vaan pysty selittää :D Tonne jonotettiin ekalla kerralla noin 45min ja tokalla 25min, ja näähän ei siis oo vielä mitään jonotusaikoja tänne..

Harry Potter -maailmassa käytiin myös Ollivandersin taikasauvakaupassa, joka näytti ihan samalta kun leffoissa. Sinne pieneen tilaan otettiin aina joku 20 ihmistä kerrallaan yhteen "show"hun (taivutus?). Noh show alko sitten sillä että se myyjä tuli sattumalta just mun luokse kysymään, oonko tullut taikasauvaostoksille. Tietysti olin ja se pyys mut sinne tiskin luokse. Siinä sitten olin vähän niinkun Harry Potter ja oli ihan sairaan siistiä :D Siinä se näyttelijä mittaili mua ja kysy kysymyksiä, ja sitten se valitsi mulle sieltä hyllystä sauvoja. Sain ensimmäisen sauvan käteen, ja se pyys mua toistamaan "loitsun", joka sai sen huoneen salamoimaan, taikasauvabokseja tippumaan yms. kunnes se myyjä lopetti sen toisella loitsulla. Sitten kokeilin toista sauvaa ja toista loitsua, jonka piti tuoda kukkamaljakko mun luokse, mutta kukat vaan lyyhistyivät kun niitä siinä sauvalla osotin. Tuli kyllä ihan velho olo :DDD Noh myyjä sitte fiksas kukat taas loitsulla, oli ihan et ei ei ei ja sit alko tää niinku potterissa "no mutta voisikohan se olla.." Sit se ottaa sielt viimesest nurkasta boksin, joka on ihan pölynen ja nuhjunen. Se ojentaa mulle tän sauvan, ja kun otan sen käteen nii se koko huone silleen valaistuu ja tulee hirvee tuuli niin että mun hiukset vaan meni taakse ja tuli kyllä epic olo :DD Noniin joo siis tää taikasauva siis kuulemma valitsi siis mut. Tosi hauskaa oli kyllä :D Sit kaikki ohjattiin siitä sinne giftshoppiin, mistä voi ostaa noita sauvoja (paitsi ei sellasta minkä mä olin saanu!) ja mä olisin saanu ostaa sen, mutta se jäi nyt kuitenkin sinne..

Gatorland oli kans paljon kivempi ku mitä ees odotettiin! Täällä monessa turistipaikassa on erikseen florida resident hinnat, ja mä pääsin tonnekkin 10 dollarilla sisään kun muut makso kolminkertasen määrän.. Siellä nätiin kaiken kokosia alligaattoreita, ruokittiin vuohia ja pidetiin lintuja.

Miamiin suunnattiin sitten aikasesta aamusta keskiviikkona 15.päivä. Käytiin tollon matkalla ihopissa syömässä ja Miamissa oltiin sitten iltapäivästä. Meillä oli hotelli ihan siinä south beachin rannassa, mutta ei ollu tasoltaan yhtään niin ihana kun Orlandon, vaikka hieno oli tääkin. Oikeestaan mun ja Oulan huoneessa kaikki oli tosi hyvin, mutta vieressä Hannan ja Markon huoneesta puuttu kaikki tarpeellinen.. No joka tapauksessa, Miamin päädyssä käytiin Sawgrassissä vähän lisää shoppailemassa ja käytiin kattoo Pantterssien peliä. Tietysti käytiin myös ihailemassa rantaa, vaikka olikin kylmä.

Tänne tuli siis kunnon talvi pari viikkoa sitten. On ollu pari jäätävää päivää, ettei asteet oo noussu ees jotain 16 korkeemmalle vaikka aurinko paistaa ihan täysillä, mutta suunnilleen tossa kahessakympissä ne pyörii. Tuntuu kyllä ihan jäätävältä. Onneks oli pari kunnolla lämmintä päivää noittenki aikana, esimerkiks just ku tuli lentokentältä niin noikin sai kyllä tuntee sen Floridan ihanan kosteen kuumuuden :)

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja 17. päivä perjantai oli kyllä tuskaa. Hanna onneks jäi siis mun seuraks vielä viikoks, mut nyt kun jo tietää miten vaikeeta poikaystävästäki on olla erossa, niin oli kyllä vielä hirveemmät heipat kun viime elokuussa. Kentälle ajaessa tuli ihan paha olo ja kyyneleet vaan alko virtaa aurinkolasien alla, olisin tehny mitä vaan et olisin voinu kääntyy ympäri. Pojat teki checkinnin ja turvatarkastusten edessä rutistin Oulaa kyyneleet silmissä viimesen kerran seuraavaan ainaki seittemään kuukauteen. Meni kyl taas ihan hysteeriseks älä mee -itkuks, minkä ois toki voinu jättää tekemättäkin, mut minkäs teet. Se hetki ku on pakko päästää irti ja kääntyy ympäri on jotain ihan jäätävän hirveetä.

Oloa vähitellen helpotti se, että Hanna oli mun seurana vielä viikon. Seuraavasta viikosta seuraavaan postaukseen sitten.

Viimenen illallinen cheececake factoryssä :')

Jännitystä ja jenkkipoikia

Hihihihhh en nyt oikeen tiiä miten päin tässä pitäis olla!! Oula, Hanna ja Marko on jo kentällä Suomessa. Mun pitäis muka nukkua vielä yöunet ja venailla iltapäivään saakka, mut ei malta odottaa! Tosi epätodelliselt tuntuu nähä noin läheisii ihmisii näin melkeen viiden kuukauden erossa olon jälkeen. Ihan oikeesti jännittää :D

Tänään oli vielä perus työpäivä, tapani mukaan aamupuuhastelujen jälkeen jatkoin unia.. Päivällä D soitti et haluunko tulla treenaa sen kaa sen takapihalle kun se asuu tossa ihan lähellä, joten siinä tuli sitte päivän treeniki tehtyä. Toi on siis tää mun tumbling coach, oon tuntenu sen neljä päivää, mut siitä on tullu mulle jo kaveri täällä. Iha älyttömän hauska ja lahjakas (ihan silleen kiitettävän näköinen myös, ei sillä että sillä olis mitään merkitystä..) dude, joku olikohan se nyt 24-vuotias. Noh treenien jälkeen kävin sit viel vähä shoppailemassa, ja ku kävelen Walmartin parkkiksel autolle päin nii joku huutaa et excuse me, ja siihen mun luokse juoksee sellanen mua muutaman vuoden vanhempi kivan näkönen walmartin työntekijä. Aattelin et oon varmaan tiputtanu jotain, mut ei.. Siin sit keskel parkkist se tuli vaan kysyy et ehinkö jutella hetken, kysy mun nimee, josta tietysti päästiin mun suomalaisuuteen ja siitäkös se vasta innostu. Tosi mukava tyyppi, kehu miten ihanat silmät mulla on (hahhahh omaperäistä!), juteltiin hetki ja se pyys mun numeroo. Siis kuvitelkaa ku tälläst tapahtuis Suomessa :DD Joku cittarin myyjäpoitsu juoksis sun perään Sellon parkkihallissa!! :D ahahahh kuolen

Mut vaikka oonki tutustunu täällä moniin tosi mukaviin ja kivan näkösiin jenkkipoikiin (siis miks mulla ei ees oo vielä yhtäkää paikallista tyttökaveria?! :D) en vaihtais ees niit kaikkii yhteensä tohon, jota meen huomenna Miamin kentältä hakemaan. Kaikki mun poikatutut täällä tietää vallan hyvin että seurustelen, ja seurustelen vielä täältä lähtiessäkin. Mutta jos tänne sinkkuna lähtis vuodeks nii en tiiä kyllä tulisinko takas :D Suomalaiselle nää pojat tuntuu jotenki niin "hurmaavilta", koska täällä on niin eri kulttuuri ton ulkonäön kehumisen ja käytöstapojen kanssa. But then again, tosi vaikee tietää, mitä ne oikeesti susta ajattelee.

Mutta siis, ihan älytöntä et ylihuomenna herään mun poikaystävän vierestä!! Ikävä on ihan jäätävän kova ja tää odotuksen tunne sen näkemisestä on kyllä jotain ihan uutta, tuntuu tosi hassulta mut ihan mahtavalta :D Huomenna ajan siis 2h Miamiin hakemaan noi, josta me vielä illalla ajetaan 5h Orlandoon. Matkalla pysähdytään tässä mun kotona sanomassa moikka ja laitetaan ruisleivät pakkaseen. OO SAAN HUOMENNA MYÖS RUISLEIPÄÄ!! Poikaystävä, sisko, suklaata ja ruisleipää, varmaan vuoden paras päivä :D Mutjuu sit ollaan Orlandossa 6 päivää shoppailemassa ja puistoissa, ja sit ajetaan takas Miamiin muutamaks päiväks beachille, minkä jälkeen Hanna jää vielä mun seuraks viikoks, kun mun täytyy mennä takas töihin.

Blogi hiljenee varmaan seuraavaks viikoks, voisin yrittää postailla nopeesti vaik jotain kuvii, mut katotaan.. JEEEE TÄST LÄHTEE MUN EKA LOMAVIIKKO!!! :)) WOOOOP