keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Jännitystä ja jenkkipoikia

Hihihihhh en nyt oikeen tiiä miten päin tässä pitäis olla!! Oula, Hanna ja Marko on jo kentällä Suomessa. Mun pitäis muka nukkua vielä yöunet ja venailla iltapäivään saakka, mut ei malta odottaa! Tosi epätodelliselt tuntuu nähä noin läheisii ihmisii näin melkeen viiden kuukauden erossa olon jälkeen. Ihan oikeesti jännittää :D

Tänään oli vielä perus työpäivä, tapani mukaan aamupuuhastelujen jälkeen jatkoin unia.. Päivällä D soitti et haluunko tulla treenaa sen kaa sen takapihalle kun se asuu tossa ihan lähellä, joten siinä tuli sitte päivän treeniki tehtyä. Toi on siis tää mun tumbling coach, oon tuntenu sen neljä päivää, mut siitä on tullu mulle jo kaveri täällä. Iha älyttömän hauska ja lahjakas (ihan silleen kiitettävän näköinen myös, ei sillä että sillä olis mitään merkitystä..) dude, joku olikohan se nyt 24-vuotias. Noh treenien jälkeen kävin sit viel vähä shoppailemassa, ja ku kävelen Walmartin parkkiksel autolle päin nii joku huutaa et excuse me, ja siihen mun luokse juoksee sellanen mua muutaman vuoden vanhempi kivan näkönen walmartin työntekijä. Aattelin et oon varmaan tiputtanu jotain, mut ei.. Siin sit keskel parkkist se tuli vaan kysyy et ehinkö jutella hetken, kysy mun nimee, josta tietysti päästiin mun suomalaisuuteen ja siitäkös se vasta innostu. Tosi mukava tyyppi, kehu miten ihanat silmät mulla on (hahhahh omaperäistä!), juteltiin hetki ja se pyys mun numeroo. Siis kuvitelkaa ku tälläst tapahtuis Suomessa :DD Joku cittarin myyjäpoitsu juoksis sun perään Sellon parkkihallissa!! :D ahahahh kuolen

Mut vaikka oonki tutustunu täällä moniin tosi mukaviin ja kivan näkösiin jenkkipoikiin (siis miks mulla ei ees oo vielä yhtäkää paikallista tyttökaveria?! :D) en vaihtais ees niit kaikkii yhteensä tohon, jota meen huomenna Miamin kentältä hakemaan. Kaikki mun poikatutut täällä tietää vallan hyvin että seurustelen, ja seurustelen vielä täältä lähtiessäkin. Mutta jos tänne sinkkuna lähtis vuodeks nii en tiiä kyllä tulisinko takas :D Suomalaiselle nää pojat tuntuu jotenki niin "hurmaavilta", koska täällä on niin eri kulttuuri ton ulkonäön kehumisen ja käytöstapojen kanssa. But then again, tosi vaikee tietää, mitä ne oikeesti susta ajattelee.

Mutta siis, ihan älytöntä et ylihuomenna herään mun poikaystävän vierestä!! Ikävä on ihan jäätävän kova ja tää odotuksen tunne sen näkemisestä on kyllä jotain ihan uutta, tuntuu tosi hassulta mut ihan mahtavalta :D Huomenna ajan siis 2h Miamiin hakemaan noi, josta me vielä illalla ajetaan 5h Orlandoon. Matkalla pysähdytään tässä mun kotona sanomassa moikka ja laitetaan ruisleivät pakkaseen. OO SAAN HUOMENNA MYÖS RUISLEIPÄÄ!! Poikaystävä, sisko, suklaata ja ruisleipää, varmaan vuoden paras päivä :D Mutjuu sit ollaan Orlandossa 6 päivää shoppailemassa ja puistoissa, ja sit ajetaan takas Miamiin muutamaks päiväks beachille, minkä jälkeen Hanna jää vielä mun seuraks viikoks, kun mun täytyy mennä takas töihin.

Blogi hiljenee varmaan seuraavaks viikoks, voisin yrittää postailla nopeesti vaik jotain kuvii, mut katotaan.. JEEEE TÄST LÄHTEE MUN EKA LOMAVIIKKO!!! :)) WOOOOP




8 kommenttia:

  1. Pidä ihan superhauskaa ja nauti lomasta (ja tärkeistä ihmisistä)!! :))

    VastaaPoista
  2. Ihanaa lomaa!
    Jenkkipojat kuulostaa kyllä ihanilta. Suomessakin pojat sais olla enemmän samanlaisia ;)
    Kuolin nauruun, kun kuvittelin Sellon parkkipaikalla Cittari - myyjää samalla tavalla käyttäytymässä kuin tuo Walmartin myyjä :D

    VastaaPoista
  3. Siis onko siellä mitään hyvännäköisiä kavereita!? Täällä Virginia-DC-Marylandissä ei oo ketään :DDDDDD Mä oikeesti oon alkanut uskomaan että ne piiloutuu kun mä tuun koska en koskaan näe mitään nuoria (SIIS MEIDÄN IKÄISIÄ) poikia :DDDD
    Mutta ihan tosi ihanaa lomaa Karita!!! Happy for yooou :)

    VastaaPoista
  4. sä olit mun kaa samal yläasteel:d

    mä oon just miettiny tosissani, et ku kevääl valmistun lukiost lähtisin aupairiks:) oonko siis ymmärtäny oikei et jos jenkkeihi haluu ni pitää mennä järjestön kautta? ettei esim aupair-worldist voi vaa ettii perhettä

    VastaaPoista
  5. Oi, mulle tuli tätä lukiessa ihan kyyneleet silmiin kun aloin samalla muistelemaan miten ihanalta se tuntuikaan nähdä oma poikaystävä silloin syyskuussa San Franciscon lentokentällä 4 kk:n erossa olon jälkeen. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla <3 Yksi elämäni parhaista hetkistä hands down. Nauti lomastasi, oot sen ansainnut ja sule tulee varmasti maailman paras viikko!

    VastaaPoista
  6. Moikka, tää on nyt vähän masis kommentti, mut voisitko ehkä tehdä jonkun postauksen haasteista/ongelmista mitä oot työssäs kohdannut - ois kiva näin tulevana au pairina kuulla totuus joltakin kokeneelta :)

    - Cami

    VastaaPoista
  7. Heyy sorppa nyt tulee vähän myöhäs vastaus :D Mutta siltä varalta että joku tän vielä eksyy lukemaan niin kiitos kaikille! Ja joo siis oon kyl onnistunu täält bongaa erittäin hyvän näkösiä ihmisiä (sitä toistakin ääripäätä kyllä löytyy ihan liikaa), mutta joo en paljoo voi niist ottaa iloo irti.. ;D Ääh apua anonyymi nyt jäi häiritsemään kuka oot :D joo jos ei oo jenkkien kansalainen ja vuodeks haluu, niin joo järjestön kautta on tultava. Perheen voi toki ettiä muualtaki ja ns. yhdessä ilmottautua järjestölle, niinkun me tehtiin mun perheen kanssa! Jep Jenni, se oli kyl ihan uskomatonta, ei sitä voi ymmärtää jos ei oo ite kokenu!! Ja joo haasteista voiski tehä postauksen, kiitos Cami ideasta! :)

    VastaaPoista