Viime viikosta

Noniin kestää taas näköjään tovi palata tähän jokapäiväseen kirjotteluun! Haluun nyt vaan päästä ajantasalle täs mun elämässä niin kirjotan nopskasti meijän viikosta Hannan kanssa ja lätkin jotain kuvia.. Kuvat vielä toissaviikolta.. no.. koska.. niitä on joku kaksmiljoonaa. Ja ihan sekasessa järjestyksessä.. no.. koska.. haluun koht nukkumaan.

Noniin edellisesta jatkaen kun oltiin pojille sanottu heipat, ajattiin takas Port St Lucieen mun kotiin. Mun täyty siis palata töihin, mutta isosisko jäi vielä viikoks mun seuraks. Lauantaiaamuna mun rukoukset kävi toteen ja hostdad ilmotti että voin pitää vielä koko viikonlopun vapaata. IHANAT HOSTVANHEMMAT. Olin ollu just 8 päivää lomalla ja sain vielä kaks lisää. Ei ollu ihan parhaat fiilikset muuten, ja toi oli ihana piristys. Pakkauduttiin taas vaihteeks Hannan kanssa autoon ja ajettiin West Palm Beachiin päiväks shoppailemaan ja hengailemaan. Sunnuntaina kävin päivällä treeneissä, ilta pyörittiin taas ulkona ja käytiin syömässä Bonefish Macissä.

Maanantaina tytöillä ei ollu koulua, koska oli taas joku juhlapyhä, mut mentiin Hannan ja tyttöjen kanssa leffaan ja syömään, mikä tekee kyllä työpäivästä aina helppoa. Tytöt oli kyl ihanii, varsinki E oli niin innoissaan Hannasta, koko ajan roikku sen kädessä ja kyseli kaikkee ja pyys Hannaa kattoo sitä ja tätä ja tota. Oli kyllä tosi hassuu olla töissä isosisko seurana, mut tosi kivaa ja piristävää! Tiistaist eteenpäin tytöt oli taas päivät koulussa, mä kävin aamulla taas treenaamassa tumblingia (siis jos jollekki ei viel aikasemmist selvinnyt, niin oon tästä niin innoissani!!! mut hypetän lisää taas johonki toiseen postaukseen..) ja päivät shoppailtiin, hengailtiin ja syötiin. Siis oli kyllä isosiskon seura ihan parasta.

Ja niin taas tämäkin hyvä loppu aikanaan. Tuli torstain ja taas ajeltiin Miamiin. Lähettiin jo heti aamulla aikasin ja mentiin shoppaamaan vielä viimeset grammat hannan matkalaukuista täyteen. Hostit taas loisti ihanuudellaan, kun sain viestin että ei tarvii tänään tulla neljäks töihin, vaan sain hengata Hannan kanssa viimesetkin hetket. Ja ei helvetti mä vihaan tota Miamin kenttää! Pari viikkoo sitte sinne ajaessani olin maailman onnellisin tyttö, mutta joka kerta sen jälkeen on tullu vaan paha olo jo niist ekoista airport-kylteistä. Treenistä oli kuitenki selkeesti ollu apua ja säästyin pahimmalta lentokenttädraamalta, mutta siin vaiheessa ku yksin istuin autoon parkkihallissa niin tuli kyllä taas niin yksinäinen olo, ei ollukaan enää ketään kelle höpöttää koko matkaa ja joka tajuu ihan kaiken. Tuskanen matka oli, ja sitä ei helpottanu yhtään ihan jäätävät ruuhkat, ajoin Miamist kotiin melkeen neljä tuntia kahen sijaan.

Viikonloppu meni aika pitkälti töissä ja tänään oli kyllä tuskasta herätä 5.45 kelloon. Oli kuitenki pitkästä aikaa tosi lämmin päivä, mittari näytti varjossa 84 eli noin 29 astetta, joten tää tyttö suuntas beachille. Pääsin ulkoiluttamaan mun tosi hienoo uutta uimapukuu, ja löhösin siellä joku kolme tuntia  Hannan tuomien suomalaisten lehtien kanssa. Siis täytyy kyl sanoo et elämä on huomattavasti parempaa noitten visiitin jäljeen, mulla on suklaata iha yltäkylläisyyteen asti, brunberin toffeepaloja, kymmenen pussia ruisleipää pakkasessa, bepanthenia, oikeeta meikinpesuainetta, kaardemummaa ja kaikkea muuta elintärkeetä. Uimaan en beachillä päässy no.. koska.. siellä oli haita. Jep ihanku niist rantasarjois, mitä tulee telkkarist, ne lifeguardit vihels äkkii kaikki vedest pois, ja laitto mustan no swimming lipun ylös. Joku kävi sielt kopist kysyy syytä, kun aaltojakaan ei ollu paljon yhtään, ja nopeesti alko rannal kiertää huhu jostain 6-8 foot long (180cm-250cm) haista. Jengi osotteli sinne merelle ja siellä kyl näky semmonen vaalee liikkuva kohta, joka aina katos välillä veden alle, mutta tiedä sitten oliko oikeesti hai.. Mut muuten yks päivä nähtiin E:n kanssa ihan aika läheltä manatee (en tiiä onko tälle suomalaista sanaa, sellanen joku hylje tai norppa mikä onkaan pullukka). Oli aika hassua!

Ja asiaaan.... täytyy kyllä sanoa, että vaikka nää heipat oli kyllä varmaan vaikein asia tänä vuonna, niin samalla oli sellanen olo, etten lähtis täältä kotiin vielä mistään hinnasta. Sinäkin päivänä, kun Hanna lähti, oli Suomessa suunnilleen 50 astetta kylmempää kun täällä. Mä rakastan tätä lämpöä, kulttuuria, mun työtä, mun hostperhettä ja sitä, että joka päivä oppii jotain uutta.

Ooh Potter maailman butterbear eli kermakola on HERKKUA c(:

people dryer

Piti laittaa jättimäiseks, niin näkee lukea tekstin..