Home Sweet Home!

Last supper with the girls! I miss you guys so much already <3

Hehkeenä lentokentällä! Heippa Laura! <3

Mä oon vihdoin Floridassa! Oli kyllä taas sellanen matka ettei mitään rajaa. Eka odotin siellä sen seittemän tuntii muitten tyttöjen lennon jälkeen ja sit mun lento oli melkeen tunnin myöhässä. Koneeseen päästiin sitten keskiyöllä ja varottelivat että saattaa tulla vähän pomppunen lento. Seuraavan tunnin ajan olin ihan varma et kuolen. Oon lentäny paljon, mut ikinä ei oo ollu tollasta. Take offin aikana kone heittelehti ihan miten sattuu, tippu rajusti vähän väliä niin, että ilman turvavyötä ois varmaan lentäny kattoon. Mä pelkään lentämistä muutenkin, joten tärisin siinä vaan ja halasin mun yksisarvista tosi lujaa. Mun vieressä oli nainen joka ei yhtään helpottanu tätä. Se oli vielä enemmän paniikissa kun minä, se oli ihan että "I have children waiting at home, I can't die now!!" ja sit se tarras munki käteen välillä ja oli ihan et "Sorry, sorry". Ekan tunnin jälkeen helpotti ja mäkin sain nukuttua vähän. Floridassa olin perillä tätä aikaa seittemältä aamulla noilla vajaan parin tunnin lentokoneunilla, joten tänään on ollu vähän sekasin tää tyttö. Oli kuitenki ihana nähä Randy mua oottamassa Fort Lauderdalen kentällä, tuli niin sellanen että ihanaa olla kotona -olo.

Onneks oli mun yksisarvinen mukana koneessa mua suojelemassa.

Ihmiset vaan nauro mulle kun roikotin tota mukana koko sen päivän..

Randyn kanssa mentiin käymään aamupalalla Fresh Berry Cafessa matkalla kotiin. Pikkusen oli ruuhkaa äitienpäivän takia.. Josta puheenollen - ihanaa äitienpäivää äiti ja mummot ja kaikki muutkin äidit! :) Tän vuoden aikana on kyllä tullu sellanen kunnioitus totakin roolia kohtaan, kun on saanut vähän esimakua siitä, mitä se oikeesti on..

Paras kaveri :) In case you're trying to translate all this once again, 

I'm just telling them how happy I was to see you this morning! 

Mun herkkubrekkari

Kotiin tulin puolenpäivän aikaan ja vaikka väsytti ihan sairaasti eikä ekaks huvittanu olla sosiaalinen yhtään, mutta se fiilis kun E ja A juoksee mua halaamaan, pitää kiinni ainaki pari minuuttii niin tiukasti ja kertoo miten niillä oli kova ikävä. Nää on kyllä ihan korvaamattomia hetkiä. Rakastan näitä tyttöjä niin paljon.

Päivällä sain nukuttua pari tuntia kun molemmat hostvanhemmat oli kotona ja iltakin on mennyt tässä vaan kotona. Jotenki toi eilinen odotus, hirvee yölento, aikaero ja kaikki laitto kyllä tän päivän ihan sekasin. Huomenna sit taas pitäis olla ruodussa valmiina töihin ja treeneihin ja kaikkeen muuhun arkijuttuun! 80 päivää viimeiseen työpäivään, uu jea! :)