Viis aupairpäivää jäljellä!

Joo hei ihan oikeesti nyt.. tässä(kään) tekstissä ei varmastikkaan oo päätä eikä häntää mut oli nyt pakko tulla vähän huutelee et MÄ MEEN KOHTA KOTIIN!!!! :DDD Oikeesti pliis joku auppari kertokaa et en oo ainoo joka saa sellasii riemuhyppelykohtauksii tästä asiasta?! Siis oikeesti välil on vaan pakko hyppii riemusta!! Niinku kirjaimellisesti ja sit tulee ihan jälkeenjääny olo. Ja sit ajattelen kans sitä, miten onnellinen oon että oon onnellinen kotiinpalusta tiiättekö? Mua odottaa kotona ihan maailman paras poikaystävä ja rakas perhe ja sulosin koira ja maailmankaikkeuden parhaat ystävät! Voi jeesus kun voi tyttö olla onnellinen. Täällä on kyllä oppinu arvostamaan niin paljon kaikkea ja ihan pieniäkin juttuja.

Tiiän et se hetki lentokentällä tulee olee ihan maailman paras. Siitä hetkestä oon nähny unta jo tosi tosi monta kertaa ja reilun kahen viikon päästä se vihdoin toteutuu. Ootan niin paljon et mun ei tarvii enää nukkuu yksin ja voin tehä kotona mitä huvittaa, tulla kotiin millon huvittaa ja mennä mihin huvittaa. Ootan sitä että pääsen taas kokkaamaan hyviä ruokia ja hostaamaan dinnereitä ja pieniä juhlanpoikasia. Ootan sitä et voi halaa mun rakkaita millon vaan. Ootan sitä että pääsen ruokakauppaan. Tää on oikeesti yks isoimmista.. Ja siis vaikka täällä ruokakaupat onki niin paljon coolimpia niin ootan niin kovasti että pääsen k-supermarkettiin. Ootan sitä et nään suomenkielee mainoksissa ja kuulen suomee ympärillä. Ootan et nään suomenekielistä telkkarii!! Ja jatkuu-mainoksia! Ootan ratikalla, metrolla, lähijunilla ja bussilla liikkumista. Ja voi hyvä tavaton miten odotankaan mökille pääsyä. Suunniteltiin jo Oulan ja Hannan ja Hannan poikaystävän kanssa mökkireissu viikon päähän siitä kun tuun Suomeen, ja juhlitaan siellä sit mun synttäreitä. Ootan näitä asioita niin paljon et tuntuu et poksahdan ihan oikeesti!!

Ja samaan aikaan en haluis lähtee täältä. Mun oikeesti vuoden varmaan paras asia on ollu tää lämpö. Siis en vaan pääse siit yli enkä ympäri miten jumalaisen ihanaa on ollu skippaa yks talvi. Aina kun meet ulos niin voi luottaa et siel on lämmin. Jos on kylmä sisällä niin meet ulos lämmittelee. Ravintoloissa voit aina syödä ulkona jos vaan ei oo liian kuuma ja vapaa-aikana voit aina uida takapihan poolissa tai mennä rannalle lahnaamaan turkoosin veden ääreen. En oikeesti tiiä miten täst vuodest oisin selvinny ilman tota lämpöö ja aurinkoo, ja tätä tulee ihan varmasti kova ikävä.

Mulle tulee ihan jäätävä ikävä mun hosttyttöjä. Äskön peittelin just A'n sänkyyn ja luin sille Miinaa ja Manua (aina vähän kääntäen englanniks) ja sit se on ihan maailman sulosin ku se osottelee asioita ja sanoo niitä suomeks sellasella maailman söpöimmällä äänellä :D Sit ihan aina ei osu oikeeseen vaan tänäänkin hiiri oli kuulemma lehmä ja kun sanoin että eikun hiiri niin tuli vaan lujempaa että LEHMÄ. Ahh tälläsinä hetkinä noi on kyllä niin sulosia.. Tällä viikolla ollaan tyttöjen kanssa vähän puhuttu siitä, että mä en oo täällä enää ens viikolla. A tulee aina halaamaan ja kertoo miten hirvee ikävä sillä tulee ja että lähettelee mulle sitten koko ajan kirjeitä.

Sit tää ruoka täällä.. Oon nyt tottunu syömään ulkona sellaset noin neljä kertaa viikossa. Nyt kyllä ootan et saa vaan suomalaista kotiruokaa (LOHIKEITTOO JA RUISLEIPÄÄ) mut sit varmaan siihenki taas tympääntyy ja kyllä tulee chipotlee ikävä. Diet Coken refilleistä en ees alota, mut sanottakoon se nyt vaan että oon ainaki hyödyntäny tota aivan todella paljon :D Mäkkäristä saa täällä ison kokiksen refilleineen yhellä dollarilla (75eurosenttiä) joten tosta drive throughsta tulee kyllä sellanen napattua joka harvase päivä, kun lähtee johonkin ajamaan ja hirveen kuuma :D

KUUSTOIST PÄIVÄÄ NIIN OON SUOMESSA!!!!!!