Koulusta suuntasin suoraan salille, vaikka oikeesti kävelyki tuottaa täl hetken suuria ongelmia. Käsipäivä siis! Treenin jälkeen sit vielä tää "mun personal trainer" sieltä huutaa että "see you tomorrow" ja vinkkaus perään, että pakko on taas mennä :D Mut joo täällä on kyllä ihana treenata ku ei tarvii mennä klo 7 spinningii ennen kouluu niinku Suomessa, vaan sul on oikeesti 9 tuntii vapaa-aikaa joka päivä ja omal autol ku pääsee, nii voit mennä just sillon ku haluut. Ahh josta tulikin mieleen että vitsi mulla on kyllä ikävä niitä perus torstai aamuja sibiksessä, kun ensin oli ollu 7-8 kuolemaspinningis ja sit heti perään 2,5 tuntii Johannan balettitunnilla ihanien ihmisten kanssa ja siit sit lumisateen keskellä pari sporapysäkkiä taiteentalolta koululle ja siel oli aina torstaisin ruisleipää ja jotain keittoo!! Tää on kyllä niin outoo ku tääl tulee ikävä just tälläsii tosi outoi arkisii rutiineja.. :D ne tuntuu niin loistokkailta täällä kaukana!
Iltapäivällä kattelin PLLsia terassin sohvilla ja sitten hain tytöt. Syötiin, tehtiin läksyt ja lähdettiin cheertreeneihin niinkun aina. Kyllä oli taas huvittavaa kun E:n jalka oli tänään yhtäkkiä ruuan jälkeen niin kipeä että sitä piti linkuttaa eikä kävelystä tullut mitään, eli "I can't go to cheerleading". Pitkän itkuhuutoprojektin jälkeeen vanhemmat sano, että E lähtee kuitenkin mun mukaan kattomaan sitten An treenejä ja otin sitten En lenkkarit autoon varmuudeksi mukaan. Ja kas kummaa, ihmeparantuminen! Sillä sekunnilla kun E näki kaverit siellä cheeraamassa niin lenkkarit oli jo jalassa ja tyttö juoksee täyttä häkää ympäri puistoa.. On noi jalkavammat joskus kummallisia juttuja ;D
Tältä päivältä ei kertynyt kuvia, ja kuvattomia postauksia välttäen voitte nyt nauttia tästä tosi laadukkaasta selfiestä.. :D Tää tyttö kuittaa, hyvää yötä USA ja huomenta Suomi! Ja supertsempit niille, joilla tänään vielä kirjotuksia edessä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti