The Fault In Our Stars

Eilen oli koko päivä vapaata ja oli kyllä tunteellinen päivä. Täytyy nyt tälleen loogisesti alottaa illasta, mutta käytiin kattomassa just täällä leffoihin tullu (suomessa tulee kuukauden päästä) The Fault In Our Stars. Mä en oo mikään leffaitkijä ja itkin siellä leffateatterissa kaks tuntia putkeen. Niinkun ihan kaikki muutkin tytöt teatterissa. Siis ihan älytön leffa, todella todella hyvä. Ja sit välillä vaikka kyyneleet valuu pitkin poskia niin tuli jotain tosi hauskaa niin että vaan itkee ja nauraa samaan aikaan. Parit aplodit sai myös leffa ihan keskellä leffaa, koko sali oli niin mukana siinä. Ja sit tietysti täällä kun on ollu nyt 10 kuukautta poikaystävästä, ystävistä ja perheestä erossa niin tollanen tuntuu kyllä niin kovaa. Leffassa käsitellään kuolemaa ja sit tulee just sellanen olo että mitä helvettiä mä teen täällä toisella puolella maailmaa kaikista mun rakkaista, kun aika on kuitenki rajallista. Siis muut aupparit käykää ihmeessä kattomassa.. Osaa taas arvostaa joka ikistä tervettä hetkeä ja hetkiä ihanien ihmisten kanssa. Vaikka olikin vaan leffa, niin osu ja uppos kyllä tähän tyttöön.

Ja sit samaan aikaan kun ikävöin kotiin, oon siellä Randyn kanssa. En ees ala selittämään mun ja Randyn kaverisuhteesta, mut se on jotain sellasta mitä mulla ei oo koskaan ollu kenenkään muun kanssa. Parhaat ystävät mulla tietysti on Suomessa ja ootte aina parhaita, mut tää on asia erikseen. Ja oon niin onnellinen et mulla on täällä nyt paras ystävä, ilman sitä en ois tästä kyllä selvinny. Eilen oli mun tasan kaks kuukautta jäljellä ja leffan jälkeen sit molemmat itkettiin (tää 24-vuotias jäbä alotti, en minä) sitä miten tulee ikävä kun täältä lähen. Että siinä mä sitten itkin samaan aikaan sitä, että haluun kotiin ja sitä että kohta mä joudun lähtee kotiin! Että helvetti. Niinks se sitten on, et koko loppuelämä pitää elää niin et aina on jotain ikävä?

Noniin taas näitä outfit of the day kuvia.. ;D

Noniin jos tästä tunteilusta sitten päivän tapahtumiin.. Aamulla tosiaan lähettiin etelään noin 45 minuuttia West Palm Beachiin. Käytiin parilla eri moolilla shoppailemassa ja hengattiin päivää siellä sun täällä, lounasta syötiin ylläriylläri Chipotlessa! Ostin pinkiltä uudet sweatpantsit (kiitos äiti lahjakortista!), mut siinä ne ostokset tais olla. Alkuillasta mentiin sit Cityplaceen joka on tommonen tosi kiva mesta, jossa on paljon ravintoloita ja baareja ja kauppoja ja tosi hieno leffateatteri. Siel sit käytiin kattomassa toi leffa. Oli kyllä hupaisaa ku leffateatterissa mun vieressä viiden tytön kaveriporukka - kaikki itki koko leffan myös ja ylhäältä ja alhaalta kuuluu koko ajan niiskutusta ja sit joku aina kauempana silleen purskahtaa itkuun ja kaikki nauraa sille.. :D En oo IKINÄ nähny tollasta teatterissa ennen. Sit leffan jälkeen kaikki tytöt rivissä vessan peilin edessä yrittää fiksaa meikkejään ihan punasin ja turvonnein silmin.. :D Leffan jälkeen sit kun oltiin hetki rauhassa juteltu Randyn kanssa ja itketty vähän lisää, mentiin Cheesecake Factoryyn syömään. Omnom herkkua oli taas ja loppuilta oli ihan mahtava. Ei tässä muu nyt auta kun nauttia tästä kahesta kuukaudesta täällä.

Tollasia lähemmäs miljoonan (?) dollarin autoja täällä näkee aikas paljon. Ja ihmiset nauraa mulle ku tykkään pitää pitkähiasta, vaikka ulkona oli joku 30 astetta keskiyöllä ja kosteuden takii tuntuu ihan saunalta.

Tien päälle lähettiin joskus puolenyön aikaan ja 45 minuutin matka muuttu yli kahen tunnin matkaks. Koko päivän oli ollu tosi hieno ilma ja tosi kuuma, ja se kuumuus sitten selittykin tolla ukkosmyrskyllä. Täällä kun sataa kaatamalla, ei oo mitään Suomen kaatamalla, vaan sit sataa niin että highwayllä ei oikeesti voi ajaa kun et nää metriä enempää. Myrsky tuli vastaan ja kaikki autot joko pysähtyy highwayn varteen tai ottaa seuraavan exitin. Me oltiin just exitin kohalla ja odotettiin sitten Jupiterissa (juu kyllä tuossa on kaupunki nimeltä Jupiter) ihopin pihassa yli tunti, että pahin myrsky meni ohi. Sitten päästiin takas ysivitoselle (tuo tie joka menee täältä Nyciin asti ja jota mä käytän oikeestaan ihan mihin vaan täällä meen) ja vaikka hitaasti mentiin niin päästiin sitten viimein kotiin. Pihassa olin joskus kahen jälkeen ja kyllä maistu uni sitten nopeesti.

Ja sit näitten hienojen autojen lisäks.. pohjanoteerauksia. Jenkit.

Cheesecake Factoryn Pizzaa

Ja tästä päivästä kirjotan myöhemmin mutta hieno päivä oli koska Suomessa kisattiin Performin Arts SM-kisat ja meijän (niiden..) muodostelma sai SM-KULTAA puhtaalla ykkösrivillä!!! Tää on ollu unelmana tässä muutaman vuoden. Oon niin onnellinen tyttöjen puolesta, harmittaa vaan että en voi olla siellä. Viimeset kolme vuotta oon ollu tossa aikuisten muodostelmassa mukana, jokavuosi ollaan mitalisijoille sijotuttu monen kymmenen muun muodostelman joukosta, mutta mun kaapista vielä puuttuu toi kulta. Mutta ONNEKSI OLKOON TYTÖT!!! :)) Ens vuonna tää tyttö haluu taas mukaan!!