Days 87 & 88

Nyt tulee eilinen ja tää päivä paketissa, että pääsen vihdoinki ajan tasalle näissä päivissä!!

Eilen jouduin ekaa kertaa pakottaa itteni matikan tunnille, ei ois yhtään huvittanu mennä. Mutta toi matikan kurssi onkin ohi jo kolmen viikon päästä!! Ja tosta kurssista saan jo melkeen kaikki noi mun vaadittavat opiskelutunnit täyteen, joten hiphuraa! Mulle taitaa jäädä joku 10 tuntia vielä käymättä, mutta pystyn todennäkösesti tehdä ne tuolla koulun sellasessa mathlab-mestassa tekemällä vaan jotain omia matikan tehtäviä, tai vaikka harjottelemalla ton kurssin final-kokeeseen. Joten jos jaksan tonne viel raahautuu pari kertaa matikan tunnin jälkeen nii mulla pitäis olla jouluun mennessä kaikki vaadittavat opiskelut käyty! Tää ois huippua, koska tiiän et monella aupparilla on nää viimeset tunnit menny sinne vuoden vikalle viikolle.. :D

Päivällä leivoin coociebrownies ja sluibailin vaan. Kävin hakemassa tytöt koulusta asti, käytiin Popeysissä syömässä, haettiin A:n kaveri kotoaan, tultiin nopsaan kotiin vaihtamaan cheerkamat ja kiiruhdettiin cheertreeneihin! Kotiin tultiin sitten kaheksan jälkeen ja sitten alkoi kotiläksyrumba. Nää kotiläksyt on täällä kyllä niin erilaisia kun Suomessa. Nää nyt käy tota magnet-schoolia, niin on vielä erityisen paljon, mutta tavallisesti niihin menee toi tunti-kaks ja mun täytyy ihan aktiivisesti auttaa koko ajan. Vähän erilaista kun Suomessa, jossa kirjoteltiin aina satunnaisia numeroita matikan vihkoon siinä vaiheessa, kun opettaja alko kiertää läksyjä. Jos ei tätä vaivautunut tekemään niin "kirja unohtu kotiin" tai "koira söi mun läksyt" kelpas myös aika hyvin. And I turned out just well..

Oli ihan jäätävän kokonen toi, kuva sitten vasta siltä hetkeltä, kun lopetin syömisen.. :D

Tänään oli aika hyvä päivä! Aamu meni tosi sutjakkaasti ja mä painelin takas sänkyyn, kun olin saanut tytöt koulubussiin. En tiiä mistä nää oli tullu, mutta keittiön pöydällä oli pussi ruisleipää ja levy fazun sinistä, joten eihän tästä voinu tulla ku hyvä päivä. Siis se hetki kun saat pitkästä aikaa sen paahdetun ruispalan ja vielä tomaattia päälle ja pala suklaata jälkkäriks, ni siis huhhuh!! Ei kyllä näytä noi leivät niin herkullisilta, kun mitä oli :D (Joskus vois rajottaa toki tätä kaiken kuvailua..)

Kaiken kuvailusta puheenollen, tuli otettua kuva hetkestä juuri ennen, kun meen herättämään tytöt. Kello 6.15. Lunchboxit pakattu, kupit, lusikat, murot ja maito valmiina odottamassa. Sitten tytöt nousee tuolta ihan unisina ja sulosina raahautuu noille penkeille, ja siitä alkaa meijän päivä!

 Perjantai tarkotti taas ei kotiläksyjä eikä treenejä, joten hiphuraa! Olin taas keskenään tyttöjen kanssa koko illan. E sai luvan mennä kaverilleen sleep over ja voi hyvää päivää oisitte nähny sen ilmeen, ku kerroin sille :DD Oli kuulemma sen ensimmäinen sleep over ja se oli niin innoissaan ja onnellinen, etten oo kertaakaa nähny! Laukku oli pakattu alle minuutissa ja tyttö oli yhtä hymyä vaan. Lisää tätä kiitos! Lähdin sitten viemään E:n ja mentiin siitä A:n kanssa puistoon, joka oli ihan tyhjä, kun kello oli niin paljon. Mutta me nautittiin siitä sitten täysin siemauksin! Nää hetket, kun saan olla yhden lapsen kanssa kerrallaan, on mulle ihan luksusta. Siis miten helppoa se on, kun sillä ei oo ketään kenen kanssa tapella tai ketä kiusata ja saa nauttia kaikesta mun huomiosta. Tultiin kotiin ja pidettiin leffailtaa poppareiden kera, Brave oli illan elokuva. Oltiin A:n kanssa sovittu, että pidetään sleep overit mun huoneessa, mistä se oli ihan into piukeena, mutta leffan jälkeen olikin sitten umpi unessa tossa sohvalla. Kannoin sitte tän 8-vuotiaan ihan räsynukkena sänkyynsä (päivän treeni!), sleep overit siirtyy jollekkin toiselle päivälle.

Nyt nautin hiljasesta talosta. Vanhin on vielä mun kanssa hereillä, mutta kuten sanottu, yks kerrallaan on niin älyttömän helppoa. Meillä on vanhemman kanssa menossa pieni skaba, pelataan sellasta tosi ihanaa star girl peliä tabeillä, missä sulla on vähän niinku oma elämä mallina: voit saada töitä eri prokkiksista, voit mennä klubeille ja kahvilaan ja voit hankkii poikaystäviä (K:lla on kuus poikaystävää?! :D) ja sit ne "tekstailee" sulle ja joo, loistava peli on. Ton vanhimman kanssa mulla on kyllä tosi kiva suhde, se selkeesti kaipaa välillä aikaa erossa noista pienemmistä ja jos saadaan aikaa kahestaan, niin meillä on kyllä tosi kivaa.

Ja näin loppuun haluan vielä erikseen kiittää ihanista kommenteista, joita sain tohon edelliseen postaukseen. On se jännä, kun blogien kautta on saanu uusia ystäviä - tyttöjä, jotka on mun kanssa ihan täsmälleen samassa tilanteessa ja käy läpi ihan samoja asioita. Joka päivä luen näiden muutaman tytön tarinat niiden päivistä, ja vähitellen alkaa tuntuu että tunnen näitä jo tosi hyvin, vaikka en oo koskaan tavannutkaan :D Kyllä tää aupairisuus yhdistää tosi paljon ja toisten kommentit aina piristää ja antaa tosi paljon voimaa. Kiitos tytöt! :)