Päivitys #100

Tän blogin sadas kirjotus tulee tässä! Istun taas puiston laidalla cheertreeneissä, oon täällä viimesen kymmenen viikon aikana istunu 6-8 tuntii joka viikko plus lauantain pelit. Noi tyttöjen cheerhuudot osaan siis etu- ja takaperin ja unissani varmaan lopun elämääni.. Tänään vaan E:llä on treenit, mutta koska vanhemmat ei oo kotona niin myös A on täällä mun mukana, ja tehtiin A:n läksyt täällä loppuun. A pääsi koulusta vasta viideltä ja kun treenit on 6-8pm niin on vähän pakko multitasking näitten melkeen 2h läksyjen kanssa..

Tänään aiemmin matikan tunnilla taistelin vaan itteni kanssa kun yritin pysyy hereillä, toi viikonloppu väsytti kyllä ihan sikana ja paraabelien tutkiskelu ei yhtään helpottanu.. Kotiin sit tulin ysin jälkeen ja heti takas sänkyyn, josta sit nousinki vasta puolen päivän jälkeen. En halunnu jatkaa toimeettomuutta, joten lähin R:n kanssa lounaalle ja hengailtiinkin ulkona, kunnes mun piti lähtee tyttöjä hakemaan.

Lisko/käärme/joku putkessä hyi yök.

A:n spelling sanoja reissuvihkon kannessa! Täällä mä myös joka päivä allekirjotan, että tytöt on tehneet läksynsä.

Mun 3kk virstanpylväs (käytinköhän oikein tota sanaa..?) tulee vastaan ens viikolla. Jotenki aupparien keskuudessa toi 3kk on muodostunu monelle sellaseks pahaks kohaks, kun alkuinnostus laantuu ja koti-ikävä kicks in. Tosta myös varoteltiin aupair-academyssä. Mut en tiiä, musta tuntuu että mun vaikein aika on vielä edessä, jos sellaista tuleekaan. Mul on oikeestaan nyt kaikki tosi hyvin, must vähitellen alkaa tuntuu et mul on oikeesti oma elämä täällä, enkä oo vaan perheen armoilla. Talo tuntuu kodilta päivä päivältä enemmän, vaikkakin kyllä tää oman tilan puuttuminen on mulle ehkä se kaikkein vaikein juttu, yksin asumista, kivoja illanviettoja, extempore puuhailuja, omien ruokien laittamista ja erityisesti uusien juttujen leipomista on ikävä, ja ne ei vaan onnistu täällä. Tai no onnistuis varmaan, mutta oma keittiö on aina oma keittiö.. Perheessä viihdyn ihan älyttömän hyvin, mutta fyysisesti tuolla talossa tuntuu kyllä vielä siltä, että oisin jonkun toisen kotona. Mutta kuten sanottu, sopeutuminen uuteen kotiin jatkuu vielä joka päivä ja varmaan seuraavan 3kk jälkeen nautin jo talossa olemisesta niinkun omassa kodissa! Ja siitä oon niin onnellinen, että mun hostperhe on niin loistava. Jotkut käytännöt ja arvot on aika erilaisia (tottakai..), mut nää on ihania ihmisiä, eikä oo ollu mitään isoja erimielisyyksiä hostvanhempien kanssa. Ja nyt vielä kun oon saanu kavereita (ja toivottavasti lähiaikoina nään vielä muutamaa suomalaista tyttöä!!) niin kaikki on tosi hyvin täällä.