Kalkkunalauluja

Jiaa eilen tuli 3kk tänne tulosta! Tiiän että kaikki aina sanoo näin, mutta siis voi hyvä tavaton ku aika menee nopeesti! Ihanku oisin vielä ihan uus täällä, joka päivä tulee eteen vielä uusia ja ihmeellisiä asioita.

..paitsi eilen. Oli taas niin peruskauraa, että säästin teidät siltä perus "herätys-bussille-nukkumaan-salille-bussilta-dinner-cheertreenit-läksyt-nukkumaan" -postaukselta. Tällä viikolla tosiaan noilla 7- ja 8-vuotiailla on joka päivä 2 tunnin cheertreenit, koska viikonloppuna kisat. Siellä ne treenaa ihan pilkkopimeessä puistossa pitkän koulupäivän jälkeen, ja mun mielipide on se, ettei siinä oo mitään järkeä. Ja jos ei pääse yhtiin treeneihin, ei pääse kisoihin. Voi kyllä sitä on ite päässy vähällä.. Mut tosiaan tän viikon jälkeen loppuu tyttöjen cheertreenit ja en tiiä miten päin täällä olisin kaikki illat, kun oon tottunu tuolla puistossa hengaamaan viimeset 3 kuukautta, ja nyt on sit oikeesti aikaa tehä jotain!!

Tänään vaihteeks jatkoin unia aamusen työtunnin jälkeen. Mun unirytmi on kääntyny nyt täällä ihan ketuilleen - koska meen aamulla takas nukkumaan tekemisen puutteessa, niin illalla ei tietysti tuu uni (netflixillä saattaa myös olla pientä osuutta tähän), mikä tarkottaa että aamulla on taas ihana kaivautuu takas peiton alle.. Ja ei aavistustakaan, miksi jaan tän blogissani..

Olin tänään salilla pitkästä aikaa. Mulla oli niiin hyvä treenimotivaatio pari kuukautta, kävin joka viikko sen 4-5 kertaa ja ihan fiiliksissä, sit kävi jotain, ja nyt ei huvittais raahautuu sinne yhtään. Mut sellast se on, ehkä se kohta tulee takasin.. No mutta, sit suihkuun ja R:n kanssa kävelylenkille ja lounaalle! Amerikassa tämä tarkoittaa sitä, että ajat auton kauemmalle parkkikselle ja kävelet pikaruokamestaan. No mutta kyllä oikeesti käveltiin varmaan pari mailia!! Wendy's oli päivän ruokapaikka ja ai että tykkään näistä kaikista eri pikaruokaloista. Tuolla oli taas supersiistiä, freesiä ja halpaaa. Mun neljä nugettii makso 75 senttiä ja juoma refilleineen saman verran. Ja voi sitä ilon päivää, kun näin tuolla taas sen kosketusnäyttölimukoneen!! Iha innoissaa sit osotan sitä siitä ovelta ja huudan R:lle että "Look they have the coke machine!!!" ja sain muutaman naurahduksen muilta lounastelijoilta. Ku sain sen mukin käteen ni taas siellä ihan ku pieni lapsi painelin niitä nappuloita ja tulikin sitten juotua 3 kertaa se jättimuki (0,7l?) vanilla-diet-cokea. Ups.

Lounaan jälkeen käveltiin takas autoille ja käytiin siinä vielä sellasessa ihanassa jälkiruokamestassa, jossa oli miljoonia eri suklaajuttuja ja caramel apples ja mitä kaikkea. Päädyin kuitenki cookiedough-jätskiin, koska se ei koskaan voi mennä pieleen, eikä menny tänäänkään. Namsk. Olin niin innoissani, että unohtu kuvata nää tän päivän ruokapaikat, mutta molempiin kyllä aioin palata kerran jos toisenkin, joten kuvataan sitten.. :)

Tää meijän kävelymatkalta. En ois ehkä yksin lähteny tost kävelee! Tos kans näkyy millasii tääl noi kävylytiet on niis harvois paikois mist sellaset löytyy!

Neljältä mun piti taas lähteä tyttöjä hakemaan, tultiin kotiin syömään dinneri ja lähettiin K:n pianotunnille. Tää on ehkä aina mun lemppari työhetki viikosta, kun odotan K:ta autossa. Penkki taakse ja kenoon ja Breaking Bad päälle :) Mun macbook air on kyllä sellanen kulta-aarre täällä, varsinki ku mulla ei oo omaa telkkarii huoneessa.

'

Kun tultiin kotiin, niin kuultiin että päivän cheertreenit on peruttu, koska vettä tuli kaatamalla. Tää tuli kyllä just oikeeseen kohtaan, koska päästiin sitten kaikki E:n koululla olevaan thanksgiving-esitykseen. Voi oli niin ihana mennä kattoo tollasta!! Siellä ne lauleskeli lauluja kalkkunoista ja mä opin myös niiden laulujen ansiosta siitä, miks thanksgivingiä vietetään! Nää on kyllä just niitä hetkiä, ku tulee sellanen olo ettei malta odottaa et pääsee omien lapsien koulunäytelmiin. Ei vielä, mut joku päivä.

Täällä nää koulut on kyllä niiin erilaisia kun Suomessa. Koska lämmin on ympäri vuoden, niin osa noista käytävistä on tollasta ulkotilaa, ja siitä sitten luokkiin. Noilla käytävillä menee myös sellaset punaset ja siniset viivat, joille kuulemma joka aamu oppilaat järjestyy odottamaan opettajaa, ja niitä kuljetaan aina tiettyyn suuntaan. Myös ton juhlan alussa, ja kuulemma joka ikinen aamu kaikki oppilaat lausuu sen USAn tunnustuksen (mikä nyt onkaan suomeksi..) seisoen käsi sydämmellä. Jep, jenkit..



Nyt alan kattoo Hunger Gamesin ykkösosaa, jotta se ois tuoreessa muistissa, koska perjantaina mennään R:n kanssa taas lunchmovieen ja vuorossa kakkososa catching fire!! Jiaa ihanaa loppuviikkoa Suomeen ja muille auppareille, ENÄÄ KUUKAUS JOULUUN!! Josta tulikin mieleen, miten älyttömiä joulukoristeluja täällä on, toi Halloween ei ollu vielä mitään.. Mutta pitää päästä näitä kuvailemaan, niin lisää niistä myöhemmin!