Blogi

Oon pyrkiny tekemään postauksia päiväpuuhastelujen lisäks sellasista isoista mun aupparivuoteen liittyvistä jutuista. Yks iso osa on ollu tän blogin kirjottaminen.

Tosi monet aupairit pitää blogia vuodestaan ja erilaisia blogeja on yhtä monta kun niiden kirjottajia. Jotkut panostaa kuviin, jotkut kirjottamiseen, jotkut päivittää kerran kolmessa viikossa ja jotkut vähintään kerran päivässä. Mulle auppariblogit tuli tutuksi jo hakuvaiheessa. En usko, että mistään voi saada paremman kuvan aupairin arjesta, se ei kuitenkaan näytä aina ihan samalta kun niiden järjestöjen kuvissa, joissa nuori tyttö hymyilee enkelilasten keskellä. Vaikka tietysti myös blogikirjotukset on aina enemmän tai vähemmän sensuroituja. Mun hakuvaiheen aikana luin varmaan kaks miljoonaa blogia läpi, ja ne vaikutti varmasti myös mun päätökseen lähteä.

Ajatus omasta blogista lähti tammikuussa, jolloin halusin kirjottaa vaan itelleni muistiin ja selvennykseksi, että mitä tässä nyt olikaan tapahtumassa. Pidin blogin monta kuukautta julkaisemattomana, koska en ollut kertonut edes kaikille ystäville koko asiasta, ennen kun se oli ihan täysin varmaa. Sit joskus loppukeväästä laitoin tän julkiseks ja kesällä ekan kerran facebookiin, mikä sitten näkykin ihan kivasti kävijämäärissä..

Mä kirjotan blogia joka ilta, kun musta tuntuu että mulla on jotain asiaa. Välillä ei oo muuta, kun päivän tapahtumia, mutta haluun kaiken itelle muistiin, joten kirjotan sitten niitä. Tää ei todellakaan oo yks niistä blogeista, joissa on tosi hienot itse tuunatut grafiikat ja isoja hienosti muokattuja kuvia vaatteista ja kaupungilta ja joiden tekstistä voi löytää allegorioita ja loppusointuja. En suunnittele, mitä kirjotan tai oikolue mun tekstejä, vaan haluaisin vaan saada omat ajatukset ja päivän tapahtumat mahdollisimman realistisesti ylös. Mulla menee suunnilleen vajaa tunti joka ilta blogin kirjottamiseen. Tän kun kertoo blogitekstien määrällä, niin kai tähän tulee laitettua aika paljon aikaa.. :D Joskus menee vähemmän, mutta jos on tullut kuvailtua sekä iphonella ja järkkärillä, joista ne pitää molemmista erikseen siirtää koneelle ja bloggeriin, ja kuvia, joita pitää rajata, ja videoita, jotka pitää eka ladata youtubeen, että ne saa tänne - siinä menee tovi.

Mä kirjotan blogia pääasiassa itseni takia, jotta saan ajatuksia järjestykseen ja jotta voin loppuelämäni ajan palata niihin. En mä nyt enää muistais, miltä tuntui eka skypekeskustelu hostperheen kanssa, jos en olis sitä kirjottanu ylös. Mietin tossa yks päivä, että vuoden jälkeen voisin muokata tästä itelleni ihan fyysisen kirjan, missä olis tarinat joka päivältä ja kaikki kuvat. Toinen iso syy blogille oli se, että halusin olla avuks jollekkin toiselle tulevalle aupparille, niinkun toisten blogit oli mulle. Oon tosi onnellinen, että moni tuleva aupair onkin laittanut viestiä siitä, miten tästä on ollut apua joko sitten viisumihaastatteluun, lähtöpäivään, millon mihinkin. Viimeks eilen sain tosi ihanan sähköpostin, kiitos siitä :) Kolmanneks, haluun pitää täällä mulle läheiset ja vähemmän läheiset ihmiset perillä mun vuodesta - kaikki ne joita kiinnostaa, voi siitä lukea. Vanhemmat jaksaa vielä melkeen joka kerta, kun ollaan yhteydessä niin kiitellä, että onpa kiva kun voi täältä aina lueskella mun kuulumisia. Näin mun ei myöskään tarvi selittää mun päiväjärjestystä moneen kertaan kaikille erikseen. Lisäks tää on hyvä väylä olla yhteydessä toisiin aupaireihin. Luen monen muun aupairin blogia ihan joka päivä, ja vaikken oo ikinä näitä ihmisiä tavannu, niin tuntuu että tunnen niitä jo vähän. Aupair-hakuprosessissa mulle ehkä vaikeinta oli se, ettei ollut ketään kelle jakaa niitä innostuksen ja pelon sekaisia fiiliksiä, koska kukaan ei ollut samassa tilanteessa. Tietysti parhaat ystävät kuuunteli, mutta vaikee niiden on siihen mitään sanoa, eikä nekään jaksa kuunnella aina mun puhuvan samasta asiasta. Blogissa saa kuitenki usein ihania kommentteja toisilta auppareilta - nää aina piristää päivää ja saa vähän jaettua juttuja.

Omasta pikku päiväkirjasta tulikin sitten yli 20 000 klikkauksen blogi, ja oon ollu poissa kotoa vasta tasan kaks kuukautta. On se jännä, miten paljon ihmisiä kiinnostaa, kun on mahdollista lukea tarkkaan jonkun arjesta. Facebookistakin tulee niin paljon klikkauksia, että jokusen puolitutunkin tätä täytyy lueskella. Ja minähän en saa ikinä tietää, ketkä kaikki tätä lukee, joten siinähän luette anonyymeinä (: Ja kyllä se tuntuu jotenkin myös hauskalta ja tosi ihanalta, että niin moni jaksaa lukea, joten ei muuta kuin KIITOS.

Toiveita, kommentteja, kysymyksiä blogista? Anna tulla (: