Tein tänään korvapuusteja tylsyyttäni! Friikein juttu oli kuitenki se, et äskön kun avasin koneen nii huomasin että just tänään on Suomessa valtakunnallinen korvapuustipäivä?! Siis mitäh, mikä sattuma! Kaikista paras on kuitenki se tunne, ku oot niitä koko päivän leiponu, tytöt tulee koulusta, nuorimmainen maistaa pullaa ja "Karita this is lame, I don't like it!!". Thanks! Myös mun tekemä lasagne oli tänään jotenkin ällöä, joten tyttöjen lautasilla oli dinnerpöydässä pakastimesta pancakesejä ja mä sain yksin syödä lasagneani. Vitsi että turhauttaa!! Ne jotka mut tuntee nii tietää että rakastan kokkaamista ja etenki leipomista ihan sairaasti, mut täällä et voi tehä mitään. Vaikka ihanat hostit onki että leivo niin paljon ku sielu sietää ja ne ostaa kyllä kaikki tarvittavat, mutta kun lapset ei tykkää juuri muusta kun mac&cheese, pitsa, spagetti ja pancakes, nii emmä jaksa kokkaa ja leipoo, ja sit kuunnella valitusta siitä. Ykski torstai kun oli mun dinner duty, olin tekemässä kanapastaa (kanaa+kermaa+spagettia) niin hostdad tulee kesken ruuanlaittoa että oijoijoi, ei tytöt syö tollasia kastikkeita. Että terve!! Seuraavan vuoden ajan täällä syödään torstaisin varmaan vaan mac&cheese sitten! No ei oikeesti, mutta en tiiä mitä enää keksin, lihapullatkin hylättiin jo pelkästä ajatuksesta.. Jotain kinkkukiusausta tai keittoja en uskalla ees ehdottaa. Lisäks tääl tota ruuanlaittoo vaikeuttaa se, ettet ite oo tekemässä sitä kauppareissua. Vaikka hostit sanookin, että voin aina pyytää niitä tuomaan mitä vaan niin ei se vaan oo ihan sama. Ja mä niin hinkuisin tonne kauppaan ostamaan kaikkee ihanaa mitä täält saa ja kokeilee uusii juttui!! ..jos vaan asuisin täällä yksin. Nyt kaikki pitäis aina suunnitella superisti etukäteen, mut tähän asti oon oikeestaan laittanu ruokaa vähän siitä mitä on kaapeissa ollu. Aina joku ainesosa puuttuu tai joku on tosi erilaista, eikä mistäkään mun täällä tekemästä jutusta oo tullu vielä niin hyvää kun Suomessa. Ärsyttää.
Noniin tulipahan valitettua koko ensimmäisen seittemän viikon edestä! Mitäs muuta tänään.. menin heti seiskalta salille kun olin vieny tytöt ja pesin pyykkiä, yllättävä päiväohjelma siis.
Yleensäkki täällä kyllä oppii arvostamaan paljon asioita, kun ekaa kertaa onki vähän niinku vanhempien leirissä, eikä enää perheen lapsi. Se tarkottaa sitä, että teet tosi paljon duunia ja et saa juurikaan kiitosta. Ei mitenkään että kukaan ois täällä kiittämätön, en mäkään 7-vuotiaana osannu kiittää äitiä siitä, että mulla oli aina puhtaat vaatteet kaapissa ja kotiruokaa pöydässä. Nojoo, ehkä se kiitos sit tulee niistä hymyistä ja muista, mut mulla on vähän vaikeuksia huomata niitä, kun ensin tulee lista itkuraivovalituksia, kuinka jonkun sukat on väärässä kaapissa ja muroissa on liian vähän maitoa.
No ei muuta ku täytyy oppii laittaa valitukset toisest korvast sisää ja toisest ulos, yrittää vaan tehä jotain uusii ruokii ja toivoo, että joku nappais. Muuten täällä menee tosi hyvin! Ei vaan ollu päivistä paras.
Muutamaa ihmist alkaa myös olla ihan jäätävän kova ikävä.
Valmiina uuniin!
Ja joo täällä käytetään foliota leivinpaperin sijaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti