perjantai 18. lokakuuta 2013

TGIF

 Ihanku olisin maininnu täällä joskus aikasemminkin, mutta perjantait on kyllä mun lemppareita! Tänään oli early realise eli tytöt pääsi jo kahdelta koulusta. Ja koko ilta aikaa puuhata kaikkea kivaa! Syötiin ensin mac&cheese&friedchicken&watermelon&pineapple. Tykkään tosi paljon kun mun hostäiti ostaa aina vesimeloonia ja cantaloupea ja tuoretta ananasta, ne on Suomessaki ihanii mut ai että ne on tääl viel jotenki freesimpii ku on tuoreit ja tääl on niin kuuma! Ruuan jälkeen pelattiin scrabbleä hetken E:n kanssa. Kuten kuvasta näkyy, säännöt oli vähän erit. Mua vähän ärsyttää ku tykkään ihan sikana pelaa kaikkii pelejä, mutku näil lapsil on ihan omat säännöt näihin ja sit jos ehdotan, että pelataanko joskus silleen niinku säännöissä lukee nii alkaa hirvee huuto, että ei se noin mee.. :D Parasta on kuitenki ne hetket ku säännöt muuttuu keskellä peliä ja vielä hauskempaa, kun sääntöjä tulee pelin edetessä lisää ja lisää..





Mentiin E:n ja A:n kanssa hetkeks pihalle lennättämään A:n tänään koulusta saamaa pientä leijaa, mut koska puut alko tulee tielle, niin pakattiin sitten kaikki neljä tyttöä kamat ja lähdettiin puistoon! Siellä sitten lennäteltiin leijaa, jahdattiin oravia ja laskettiin huisia liukumäkiä! Tultiin seiskan aikaan kotiin ja pelattiin vielä peli uunoa jopa melkein oikeilla säännöillä! Ja meitsi vei ;D Oon tässä vähän miettiny näitten pelien kanssa, kun tässä talossa ei taidalla olla ketään loistohäviäjiä ja esimerkiks monopolin pelaaminen vaatii ainaki toistakymmentä itkukohtausta kun joku joutuu jonkun tontille, että olisko parasta antaa lapsen voittaa? Ja sitten myös kun nää aina alkaa soveltamaan niitä sääntöjä siinä vaiheessa, kun siitä ois itelleen hyötyä (esim. "okei tästä lähtien tarvii maksaa vaan puolet siit summasta"), niin onko parempi antaa lasten soveltaa, jos se tekee ne onnelliseks? En oo tähän asti antanu, vaan oon sanonu että pitää pelata yhteisillä säännöillä, silläkin uhalla, että sieltä tulee (ja sieltähän tulee) itkuraivokohtaus. Koska miten muuten ne oppii?! Et sä voi elämässäkään sanoa, että okei en mee nyt kolmeen viikkoon töihin.







Nää Jellyt on kyllä jotain niin kuvottavaa. Saisko olla kupillinen lisäaineita?! 
Siis oikeesti, sit vielä mainostaa tossa päällä että "artificially flavored", siis ihan tosi?! 
Best by march 2014 ja tossa kupissa vaan 25 kaloria. Yökyökyök.

Mutta tässä sitten namnamnam :') Suomitaustasesta hostperheestä on myös se etu, että ne ymmärtää hyvän päälle. Hostäiti vetäs tälläsen tänään jostain. Ahhh...













Anteeks kuvasin vieraita ihmisiä mut voi toi tyttö oli niiin sulkku ku se sai ton jätskin!




Täällä jätskiautot on vähän erilaisia ja ne vaan kiertelee täällä kaikkien puistojen parkkiksia. Että mä vihaan niitä. Ku se ääni kuuluu jo kaukaa niin se tarkottaa että kaikki muksut ryntää että "Karita can we have some ice cream pleaaaaaaaaaseee..?". Tänään tytöt osti omilla quartereillaan tollaset lisäainepatukat!
Olin kyllä sitten ihana babysitter, kun tytöt käyttäyty puistoreissulla niin ihanasti, niin vein ne kotimatkalla dunkin donutsiin. Tää tais olla kyllä tytöille päivän kohokohta!





2 kommenttia:

  1. SIIS mullakin toi sama juttu pelien kanssa! Ekoina kertoina ne sai kauheet raivarit ku ne hävis mutta nyt jo paljon parempi. Kyllä toi isompi sai tossa alkuviikosta itkukohtauksen ku se hävis, ja sitte pelattiin viel kerran nii mä hävisin ja feikkasin samanlaisen itkukohtauksen ku se oli just tehnyt (tiedän oon mukava:D) ja sitte se huomas miten daijua se on :D sen jälkeen se ei oo kertaakaan suuttunu jos se on hävinny! 5veen kans yritän yleensä kuitenkin saada sen voittamaan jotenkin jos pystyn, koska sen ilme on aina vaan niin paras :D mutta silloin kuin voitan (ja en voita) niin me aina kätellään jälkeenpäin että "good game" ja nyt sekin on oppinut. Hiljaa hyvä tulee :D

    VastaaPoista
  2. Hahah hyvä en oo ainut tän ongelman kanssa :D joo toi "good game" kättely vois olla hyvä opetella, kiitos vinkistä! Hehe mullaki on käytössä tää "näytä lapselle miten tyhmästi se käyttäytyy", pidin yks päivä viis minuuttii mykkäkouluu autossa, ku yks huutaa takapenkil kurkku suorana että voinko laittaa radion päälle. Hetkee aiemmin parkkipaikalla se oli ignoorannu mut joksku kymmeneks minuutiks, ku pyysin sitä laittaa turvavyön, istu vaan paikallaan ja leikki ettei kuule mua.. Sitku oltiin melkeen kotipihassa ku lapsi oli raivonnu mulle siellä yksinään koko matkan siitä radiosta, nii "did it felt nice to be ignored?" "no..." and tadaa there we go ;)

    VastaaPoista