Only hate the road when you're missing home

Ahh aamu alko ihanasti kun hostmom tuli yötöistä ja sain kuulla että mulla on koko viikonloppu tänään 4pm - sunnuntai ilta vapaana, koska kaikki tytöt meneeki tänään kavereilleen sleepovereille. UUJEA! Ja tää onnellisuus vapaista ei koskaan oo sitä, ettenkö haluis olla tyttöjen kanssa, vaan tälleen muutaman kuukauden jälkeen kyllä näinkin ihana työ alkaa tuntuu työltä, ja kukapa ei työn vapaista nauttis. Päivän olin kuitenki vielä töissä - käytiin tyttöjen kanssa ihopissa lounaalla. No mulle se oli kyllä aamupala ja lounas ja kaikki välipalat ja dinneri: vaikka en jaksanu läheskään kaikkia ees syödä, niin ei oo ton jälkeen tehny enää mieli mitään suuhun laittaa. Herkkua kyllä oli! Tytöt oli myös vähän innoissaan, minkä voi varmaan kertoo myös näistä kuvista..

Ihopin jälkeen oltiin puistossa monta tuntia, sit kotona poolissa ja harjoteltiin K:n jousipyssyllä ampumista. Siis toi on niin siisti, mäki haluun tollasen!! Mä jopa vihdoinki osuin meijän maalitauluun, muoviboxiin pihan toisella puolella ja hups, palasikshan se meni :D On tosiaan ihan kunnon pyssy, menis varmaan ihostaki ihan nätisti läpi..

Neljän jälkeen sitten hostmom vei työmatkallaan tytöt kavereilleen ja hosdad oli myös reissussa, joten mä jäin tänne isoon taloon ihan yksin. Pari ekaa tuntii nautin niin paljon hiljasuudesta, nyt kun lapsilla ei oo koulua niin tällänen hiljasuus on erittäin harvinaista. Lösähdin sohvalle ja katoin viimeset jaksot HIMYMin kasikaudesta. Ihan tälleen asiasta kukkaruukkuun, oon kattonu kaheksan 24 jaksosta kautta viimesen muutaman viikon aikana, toi on jotain lähemmäs 100 tuntia himymiä, hups. Mut joo netflix on ihan hyvä korvike omalle telkkarille.. Mut nii, sit muutaman tunnin jälkeen tuli jo tosi tylsää. Ja täällä kun tulee tylsää, alkaa ajattelemaan. Ja täällä kun alkaa ajattelemaan, tulee ikävä. Ja täällä kun tulee ikävä, alkaa tuntuu taas tosi yksinäiseltä. Sit vaan koko illan pyöriskelin tässä ympäriinsä yksinäni. Nää on just niit hetkii ku tulee millisekunniks sellanen olo että mitä helvettiä mä teen täällä, miten ihanaa ois vaan nyt hengata parhaitten kavereitten kanssa. No nyt kuitenki oloa helpottaa ihan sikana se, että nään huomenna mun suomiystävää Nikoa, joka sillon aikasemmin asu muutaman viikon tossa tunnin ajomatkan päässä ja nyt taas tuli pariks viikoks sinne! Jippii! :)