Heipsan vaan ja kivaa lauantaita. Tänään oli tytöillä taas horsecamp, joten ei muutaku aamulla luncboxit valmiiks ja autoon. Siitä sitte kierrettiin hakemassa tyttöjen kaverit mukaan ja toisen kaverin talolla meni sit tovi silitellessä niitten kolmeviikkosia koiranpentuja :)) tuitui ollaan nähty noi nyt joka viikko niitten syntymän jälkeen ja ne kasvaa niin nopee!! Niitä sitten paijailtiin hyvä tovi..
Sit ajoin tytöt ratsastuspaikkaan ja sieltä kotiin, tohon ajoreissuun menee melkein kaks tuntia. Hakuvuoro oli tänään tyttöjen kaverin äidillä, mikä helpotti mun työpäivää ja vielä helpommaks meni kun K jäikin kaverilleen ja A ja E sitten toiselle kaverilleen horsecampin jälkeen!! Olin varautunu 10h duunipäivään, mutta loppujenlopuks olin tänään jonku kolme tuntii töissä. Fine by me! Illalla kävin sitte hakee tytöt, A ja E kömpi tapansa mukaan mun syliin kattoo telkkaria ja nyt just sain pienimmät sänkyyn.
Päivän vapaatunteina aloin kattomaan yle areenasta tätä uutta Aupairit Lontoossa sarjaa ja tästähän nyt tietysti riittää sitten mielipiteitä. Siis musta on tosi hienoa että koko aupparijuttua tuodaan vähän esille, koska ihmiset tietää tosi huonosti mitä se oikeesti tarkottaa. Toisaalta, on se nyt vähän hassua, että sarja tehdään neljän kuukauden auppareista muutaman tunnin lentomatkan päässä Suomesta (tietysti tää on tuotannollisesti helpompaa). Onhan sekin pitkä aika olla pois kotoa, muttei sitä voi edes verrata siihen 12-13 kuukauteen, mitä kaikki jenkkiaupparit on toisella puolella maailmaa. Erityisesti sillon ku puhutaan parisuhteista, ja niistähän tossa puhutaan paljon. Ja käsittääkseni noilla toi tuotantoyhtiö on ollu aika isossa osassa perheiden hakuprosessissa, eikä ohjelman tytöt oo käyny läpi sitä suunnilleen vuoden järjestöprosessia, joka on tosi monelle aupparille ollu ihan älyttömän raskas kaikkine miljoonine epäonnistuvine matcheineen, tuhatsivusine hakemuksineen, kirjeineen, viisumisotkuineen, training schooleineen.. Noilla oli valmiiks setattu toisensa suomalaisiks kavereiks Lontoossa, toisin kun esimerkiks mulla ei ollu täällä lähimaillakaan ketään kun tulin.
Mutta sitten taas tosi iso respect noille tytöille siitä, että ne on lähteny tohon ohjelmaan. Jos mulla pyöris tässä joku dude kameran kanssa koko ajan kuvaamassa mun arkipäivän suorituksia ja satunnaisia meltdowneja koko maailman katseltavaks niin vois alkaa pää vähän hajoomaan. Suurin osa noista tytöistä tuntuuki tosi ihanilta ja sopivilta tyypeiltä tohon ohjelmaan. Ja tottakai noilla on taas ollu varmasti sellasia haasteita, joita me ei tiedetä, joten en todellakaan haluu valittaa sitä, että noilla "ei sais olla noin vaikeeta" tai mitään muutakaan, hyvä vaan että tulee esille miten rankkaa tää työ joskus on. Jokaisen aupparin työ on tosi erilaista, eikä kenenkään noitten työnkuva kuitenkaan juurikaan muistuta mun työtä. Meillä taas onneks järjestö kieltää 12-tuntiset päivät, siivoojan työn ja esimerkiks hostvanhempien kauluspaiton silittämisen! Thank God. Sit taas vaikka monet asiat on eritavalla, monet jutut mitä noiki sanoo kuulostaa ihan mun omilta ajatuksilta! Ja sit myös jotenki tota katellessa mulle tuli sellanen olo, että oon selvinny oikeestaan aika hyvin kaikesta tästä, vaikka oonki ollu pois kotoa jo nyt yli puoltoistkertaa sen määrän kun noi tulee olee yhteensä.
No huhhuh ei ollu tarkotus paasata tästä tälleen, onnittelut vaan jos joku jakso lukee tänne asti! Pointti oli, että vaikka erilaisesta duunista onki kysymys, niin on hyvä sarja, ja ehdottomasti katon loputki jaksot kun ne tosta tulee. Nyt nukkumaan ja huomenna minä ja tytöt ja saint lucie county fair. Kiva päivä tulossa toivottavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti